keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Seelan agilityvuosi alkoi

Seelan kanssa starttailtin kisavuosi käyntiin Jatin kisoissa 1.3. tuomarina toimi Anders Virtanen joka oli tehnyt aika mukavat kolmosten radat mineille ja medeille.

A-rata


+ kontaktit
+ lähtö
+ kepit
- ohjaajan varmistelu
- ohjausvalinnan hylkääminen ennen u-putkea ja siitä johtunut koiran väärän putkenpään lukitus

B-rata


+ 0.
+ keppikulman lähetys
+ keppien sivuttaisirrotus
- valssi alussa tosi huono
- kontakteilla ohjaajan rytmitys huono
- keinun jälkeen pelasteluohjailu napakan ohjauksen sijaan

C-rata


+ alun välistävedon onnistuminen
+ reipas liikkuminen kepeille
+ puomin korjaaminen
- ohjaaja luovutti virheen jälkeen sen sijaan että olisi yrittänyt loppurataa rohkeammin ohjaten.
- ohjaajan fiilis radan jälkeen

Karkin ensimmäinen tottelevaisuuskoe

Jyväskylä 28.2.2015 tuomarina Tuire Marjamäki

Luoksepäästävyys 8
Paikalla makaaminen 8½
Seuraaminen kytkettynä 8½
Seuraaminen taluttimetta 8
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0
Luoksetulo 7
Seisominen seuraamisen yhteydessä 0
Estehyppy 7
Kokonaisvaikutus 5
yhteensä 122,5 pistettä, 3-tulos

Olipahan jännä ja hauska reissu.
Karkki on kiihkeä koira. Se on intensiivinen, herkkä, älykäs ja nopea. Se on toisaalta äärettömän helppo koira moottorinsa ja työskentelytapansa vuoksi, mutta toisaalta sen vireenhallinta on haastavaa. Kisoihin lähdettiin ensisijaisesti testaamaan virettä.

Oletin että Karkki kestää korkeavireisenä suorituksen ajan. Pelkäsin että syystä tai toisesta sen herkkyys voisikin tuoda esiin hämmentyneen ja lannistuneen koiran. Sitä en odottanut, että palkkaamattomuus ja kisatilanne kiihdyttäisi sitä entisestään. Odota odottamatonta, vai miten sanonta kuuluukin.

Karkki suoritti luoksepäästävyyden ja paikkamakuun erinomaisesti. Luoksepäästävyydessä Karkki vetäytyy pois kosketuksesta. Se ei oikeastaan ole pelokas, eikä se ole hämillään, se väistää samassa yhteydessä jopa ihan lempi-ihmisiään. Olen tulkinnut sen niin, että Karkki ei vain työskennellessä haluaisi kontaktia vieraaseen ihmiseen. Se siis niiasi pois tuomarin luota, mutta antoi ongelmitta sen jälkeen itseensä koskea. Paikkamakuu sujui hienosti, mutta tarvitsin lisäkäskyn sivullenousuun.

Sitten olikin taukoa ja Karkin vuoro oli keskivälin jälkeen suorittaa. Kun hain koiraa autosta niin petollinen ja ihana lamppu oli syttynyt. Karkki halusi takaisin halliin ja kiihkeästi. Annoin sen purkaa itseään leluun ennen vuoroa, mutta en saanut virettä laskettua. Namittelu ei laskenut virettä ja lopulta ei auttanut kun innosta hihkuva koira viedä kehään. Hihkuminen on lievä ilmaisu innostuneelle räkyttämiselle. Ja minä kun olen ollut niin tyytyväinen että Karkki ei ole ääntänyt liikkeen aikana... noh, se illuusio särjettiin kokeen aikana monta kertaa. Karkki oli varmaankin vähän epävarma tilanteesta ja kiihdytti itsensä sitten överiksi. Sen vire kesti kyllä hienosti läpi suorituksen mutta haukkuminen häiritsi etenkin liikkeiden välejä, sivulletuloja että myöskin liikkeiden suoritusta (mm. luoksetulossa mun perään haukkuminen). Jäävät liikkeet menivät plörinäksi molemmat.

Olen tyytyväinen että saatiin käytyä ja kokemus oli koulutuksellisesti valaiseva. Opinpahan taas hitusen paremmin minkälainen ruutipussi mulla kisakaveriksi on kasvamassa - nyt vaan pitäisi keksiä ne keinot saada se tarmo purkautumaan jotenkin muuten kuin äänellä. Itseasiassa treenit asiaan liittyen vaikuttavat lupaavilta.

Mutta mukava kolmonen tuli tehtyä. Hieno tunne kun nuori koira kannattelee itsensä noin hyvin koko koesuorituksen läpi. Liikkeet ovat hallussa vaikka jäävät epäonnistuivatkin (maahanmenossa tarjosi kympin seisomista ja seisomisessa mun väärän käskyn takia jatkoi seuraamista) ja yhteistyö toimi. Hyvä Karkkinen!