Yövuoron viimeminuutit on hyvä käyttää päivittelemällä kuulumisia.
Seela pääsee tänään vihdoin agilityyn vuoden alun jälkeen. Ilmoitin sen jopa Jatin kisoihin kolmeen starttiin, vaikka olo on semmoinen että noinkohan me edes tämmöisen tauon jälkeen osataan edes kisata. Kyllä on ollutkin ikävä jo agilitykentille. Viime viikolla omalla koulutusvuorolla meinasi olla suuria vaikeuksia pysyä vaan kouluttajana, olisin voinut rystää minkä tahansa koiran vaan että olisi päässyt tekemään.
Karkin juoksu vetelee viimeisiään ja iik, ensimmäinen tokokoe lähestyy. Yksi ihmeellinen herkkis-treeni meillä oli tässä välissä missä Karkki alkoi ennakoimaan liikkeestä seisomista liikkurin käskytyksestä ja jäi taas "minä tiedän kyllä mitä teen"-ajatukseen jumiin. Kerroin sitten että tehdään kuitenkin mitä minä pyydän. Hienot hyppy ja luoksari paikkasi vähän huonoa seuruupätkää. Jääviä ei viitsittykään ottaa ennakoinnin vuoksi.
Kisakaveri Riniltä poistettiin maanantaina kasvain jalasta, joten Inkeri on hetken poissa kuvioista ja parantelee jalkansa kuntoon. Sitten lähdetään toden teolla metsästämään puuttuvia nollia. :)
Viikonloppu meni itseasiassa tiukasti kätilövalmiudessa kun Neven pennut syntyivät. Lauantai-yönä ei odotusta palkittu, mutta sunnuntai-yönä alkoi yhden jälkeen tapahtua. Kolmen poitsun jälkeen Nessu teki kiltisti maailmaan kaksi tyttöstäkin. Molemmat tytöt on mustatrikkejä joten nyt näyttäisi siltä ettei meidän laumaan tulekaan merlevahvistusta kuten olin varma, vaan mustikki. Hauska päästä seuraamaan pentujen kehitystä ja valkkaamaan omaansa. Ja siis aivan jännää ja outoa ja mahtavaa, mutta meille siis taitaa todella tulla pentu. Iik!
Sit kun vielä tänään muistas ilmoittaa Karkin Outokummun näyttelyyn niin kaikki ois mainiosti.
tiistai 17. helmikuuta 2015
maanantai 9. helmikuuta 2015
Tiedän että on jo helmikuu, mutta uusi vuosi, uudet kujeet!
Suunnaton laiskuus ei ole poistunut vuoden 2015 myötä. Koskien siis blogin kirjoittamista. En jaksanut mm. tehdä entisvuosien takaa ihmeempää koontia, mutta sinänsä melko rauhallinen vuosi meillä olikin.
Seelan saavutuksia taisi vuodelle 2014 olla 9 nollaa agilitystä ja hyväksytty BH. Lisäksi maailman voittajasta yllättävä AVO-ERI4 -sijoitus.
Karkki rekisteröitiin Suomeen, kävi neljässä näyttelyssä (4xERI, 1 ROP & SERT) ja starttasi rallytokossa hyväksytyn tuloksen verran alokasluokassa. Lisäksi Karkki kävi virallisissa terveystutkimuksissa tuloksina lonkat B/C, kyynärät 0/0, selkä LTV0 ja VA0.
Vuosi aloitettiin rennosti Joensuussa ja päästiinpä moikkaamaan vanhaa tuttua eläinlääkäriäkin Seelan kynnen haljetessa ytimeen asti. Kynsi jouduttiin poistamaan, ja antibioottikuuri, tassupakettishow ja hiukan pidennetty agilityloma tuli sitten eteen.
Karkki pyörähti Ilomantsin näyttelyssä tammikuun lopulla ja melko tyrmäävällä (kirjaimellisesti) arvostelulla NUO-EH. Koirasta ei oikeastaan löytynyt positiivista muuta kuin vahva kaula ja hyvät tassut ja ranteet. Ei ollut siis tämän tuomarin makuun Karkkinen. Pitää etsiä arvostelu ja kirjoittaa se ylös vielä myöhemmin.
Kävimme myös hakemassa vähän lisää terveystuloksia ja tällä kertaa sai lähteä hymyillen klinikalta.
Seela 6-vee silmät edelleen terveet ja sydän kuunneltiin virallisesti terveeksi.
Karkin silmät olivat myös terveet, polvet 0/0 ja sydänkuuntelun tulos: ei sivuääniä. Nyt Karkin sydäntä on tutkinut kaksi spesialistia ja sieltä ei ole minkäänlaista sivuääntä havaittavissa vaikka ultraäänellä tukehtumistutkimuksen yhteydessä aivan pieni mitraaliläppävuoto sydämestä löytyi. Virallinen kuuntelutulos vahvistanee sydäntohtorin tulkinnan siitä että kyseessä on merkityksetön sivulöydös joka tuskin koskaan tulee koiran elämään vaikuttamaan tai sivuääneksi sydämeen koskaan muuttumaan.
Uuden vuoden kunniaksi tehtiin sellainen harppaus agilityn suhteen, että Karkki sen lisäksi että pujottelee ilman ohjureita, tutustutettiin 12 keppiin. Ekalla kerralla asia aiheutti pientä hämminkiä, tokalla treenikerralla sujui kun vanhalta tekijältä. Myös keinu alkaa olla tosi kivalla mallilla. Olin jo innolla miettimässä kisoja ja ilmoitin Karkin Tiia Vitikaisen valmennukseen ja itseasiassa varattiin jopa paikka rallytokokisoihin.
Sitten alkoi epäonni. Maanantaina 2.2. alkoi juoksu. Keskiviikkona 4.2. Karkki yski automatkan päätteeksi autosta hypätestä ja illalla Ellin käyttäessä koiria Karkki oli yskinyt silloinkin. Melko tasan kaksi viikkoa oli kulunut Ilomantsin näyttelystä joten tulkitsin yskän kennelyskäksi ja kaikki suunnitelmat uusiksi. Onneksi yskä, mikäli sellainen oli, meni ohi yhtä äkisti kuin tulikin. Torstai pidettiin täysilepoa, perjantaina käytiin pieni kävely, ja lauantaina kun oireita keskiviikon jälkeen ei ollut, palattiin normaaliin lenkkeilyyn. Tai oikeastaan epänormaaliin - niin usein meillä on lenkkiseurana joku, että tämä omalla porukalla käppäily tuntuu oudolta.
Sen verran kuitenkin ohjaajalle iski tekemisen tarve että kaivoin jopa Seelan naftaliinista ja suunnattiin sunnuntaina tokoilemaan. Seelan kanssa pientä voittajaluokan muituttelua. Liikkeestä istumisen Seela osaa, ja juosta hepulilla ruutuun jos siellä on nakki. Seela oli hirveän hyväntuulinen (ja sitämyöten tosi epätarkka esim. seuraamisessa) mutta hauskahan sen kanssa oli tehdä.
Karkki oli kypsytellyt Kiihtyvää Hernettä tokotauon aikana. Alkuinnostusta purettiin lyhyisiin seuraamisiin ja pitkään palkkailuun ja oikeastaan saatiin aika kivat räksytysvapaat treenit. Karkki oli erittäin näpsäkkä, jopa jäävien liikeiden suhteen hoiti homman varmasti ja ennakoimatta. Ainut vaikea asia oli luoksetulossa käskyn odottaminen. Karkki kun tietää milloin se käsky tulee. Se ei niinkään lähtenyt liikkurin käskytyksestä, vaan katsottuan että minä olen asemissa, niin sinkasi useamman kerran luokse täysillä. Yhden huomautuksen ja yhden paikallaistumisen palkitsemisen jälkeen se malttoi odottaa nätisti. Mutta onhan se säälittävä, kun Aijan mukaan se oikeen tärisee odottaessaan käskyä. Kuvaa aika hyvin Karkin intensiteettiä...
Laskeskelin sitten milloin odotamme juoksua loppuvaksi ja milloin kennelyskäkaranteeni loppuu ja vihdoin viikonloppuna 28.2.-1.3. meidän porukka olisi vapaa tekemään mitä haluaa. Sen kunniaksi Karkki on ilmoitettu tottelevaisuuskokeeseen ja Seela agilitykisoihin. Toki, kuten vuoden alku on näyttänyt, mikään itsestäänselvyys ei mihinkään pääseminen tunnu olevan. Toivotaan että vastoinkäymiset alkaisi kuitenkin olla hiljalleen kärsitty ja mieluummin jopa niin että alkuvuodesta kaikki, niin loppuvuosi saatas olla sitten iskussa. Toiveissa olisi kuitenkin myös agiuran aloittaminen virallisesti ennen kun Karkki täyttää kaksi. Ainakin hypärille uskon rahkeiden riittävän.
Semmoisia jänniä aikoja elämme myös, että toiveissa olisi syntyväksi ensi viikolla laumaan uusi jäsen. Hänestä enemmän kuitenkin myöhemmin. Tällä kertaa ei kuitenkaan tarvitse lähteä merta kauemmas kalaan. :)
Seelan saavutuksia taisi vuodelle 2014 olla 9 nollaa agilitystä ja hyväksytty BH. Lisäksi maailman voittajasta yllättävä AVO-ERI4 -sijoitus.
Karkki rekisteröitiin Suomeen, kävi neljässä näyttelyssä (4xERI, 1 ROP & SERT) ja starttasi rallytokossa hyväksytyn tuloksen verran alokasluokassa. Lisäksi Karkki kävi virallisissa terveystutkimuksissa tuloksina lonkat B/C, kyynärät 0/0, selkä LTV0 ja VA0.
Vuosi aloitettiin rennosti Joensuussa ja päästiinpä moikkaamaan vanhaa tuttua eläinlääkäriäkin Seelan kynnen haljetessa ytimeen asti. Kynsi jouduttiin poistamaan, ja antibioottikuuri, tassupakettishow ja hiukan pidennetty agilityloma tuli sitten eteen.
Karkki pyörähti Ilomantsin näyttelyssä tammikuun lopulla ja melko tyrmäävällä (kirjaimellisesti) arvostelulla NUO-EH. Koirasta ei oikeastaan löytynyt positiivista muuta kuin vahva kaula ja hyvät tassut ja ranteet. Ei ollut siis tämän tuomarin makuun Karkkinen. Pitää etsiä arvostelu ja kirjoittaa se ylös vielä myöhemmin.
Kävimme myös hakemassa vähän lisää terveystuloksia ja tällä kertaa sai lähteä hymyillen klinikalta.
Seela 6-vee silmät edelleen terveet ja sydän kuunneltiin virallisesti terveeksi.
Karkin silmät olivat myös terveet, polvet 0/0 ja sydänkuuntelun tulos: ei sivuääniä. Nyt Karkin sydäntä on tutkinut kaksi spesialistia ja sieltä ei ole minkäänlaista sivuääntä havaittavissa vaikka ultraäänellä tukehtumistutkimuksen yhteydessä aivan pieni mitraaliläppävuoto sydämestä löytyi. Virallinen kuuntelutulos vahvistanee sydäntohtorin tulkinnan siitä että kyseessä on merkityksetön sivulöydös joka tuskin koskaan tulee koiran elämään vaikuttamaan tai sivuääneksi sydämeen koskaan muuttumaan.
Uuden vuoden kunniaksi tehtiin sellainen harppaus agilityn suhteen, että Karkki sen lisäksi että pujottelee ilman ohjureita, tutustutettiin 12 keppiin. Ekalla kerralla asia aiheutti pientä hämminkiä, tokalla treenikerralla sujui kun vanhalta tekijältä. Myös keinu alkaa olla tosi kivalla mallilla. Olin jo innolla miettimässä kisoja ja ilmoitin Karkin Tiia Vitikaisen valmennukseen ja itseasiassa varattiin jopa paikka rallytokokisoihin.
Sitten alkoi epäonni. Maanantaina 2.2. alkoi juoksu. Keskiviikkona 4.2. Karkki yski automatkan päätteeksi autosta hypätestä ja illalla Ellin käyttäessä koiria Karkki oli yskinyt silloinkin. Melko tasan kaksi viikkoa oli kulunut Ilomantsin näyttelystä joten tulkitsin yskän kennelyskäksi ja kaikki suunnitelmat uusiksi. Onneksi yskä, mikäli sellainen oli, meni ohi yhtä äkisti kuin tulikin. Torstai pidettiin täysilepoa, perjantaina käytiin pieni kävely, ja lauantaina kun oireita keskiviikon jälkeen ei ollut, palattiin normaaliin lenkkeilyyn. Tai oikeastaan epänormaaliin - niin usein meillä on lenkkiseurana joku, että tämä omalla porukalla käppäily tuntuu oudolta.
Sen verran kuitenkin ohjaajalle iski tekemisen tarve että kaivoin jopa Seelan naftaliinista ja suunnattiin sunnuntaina tokoilemaan. Seelan kanssa pientä voittajaluokan muituttelua. Liikkeestä istumisen Seela osaa, ja juosta hepulilla ruutuun jos siellä on nakki. Seela oli hirveän hyväntuulinen (ja sitämyöten tosi epätarkka esim. seuraamisessa) mutta hauskahan sen kanssa oli tehdä.
Karkki oli kypsytellyt Kiihtyvää Hernettä tokotauon aikana. Alkuinnostusta purettiin lyhyisiin seuraamisiin ja pitkään palkkailuun ja oikeastaan saatiin aika kivat räksytysvapaat treenit. Karkki oli erittäin näpsäkkä, jopa jäävien liikeiden suhteen hoiti homman varmasti ja ennakoimatta. Ainut vaikea asia oli luoksetulossa käskyn odottaminen. Karkki kun tietää milloin se käsky tulee. Se ei niinkään lähtenyt liikkurin käskytyksestä, vaan katsottuan että minä olen asemissa, niin sinkasi useamman kerran luokse täysillä. Yhden huomautuksen ja yhden paikallaistumisen palkitsemisen jälkeen se malttoi odottaa nätisti. Mutta onhan se säälittävä, kun Aijan mukaan se oikeen tärisee odottaessaan käskyä. Kuvaa aika hyvin Karkin intensiteettiä...
Laskeskelin sitten milloin odotamme juoksua loppuvaksi ja milloin kennelyskäkaranteeni loppuu ja vihdoin viikonloppuna 28.2.-1.3. meidän porukka olisi vapaa tekemään mitä haluaa. Sen kunniaksi Karkki on ilmoitettu tottelevaisuuskokeeseen ja Seela agilitykisoihin. Toki, kuten vuoden alku on näyttänyt, mikään itsestäänselvyys ei mihinkään pääseminen tunnu olevan. Toivotaan että vastoinkäymiset alkaisi kuitenkin olla hiljalleen kärsitty ja mieluummin jopa niin että alkuvuodesta kaikki, niin loppuvuosi saatas olla sitten iskussa. Toiveissa olisi kuitenkin myös agiuran aloittaminen virallisesti ennen kun Karkki täyttää kaksi. Ainakin hypärille uskon rahkeiden riittävän.
Semmoisia jänniä aikoja elämme myös, että toiveissa olisi syntyväksi ensi viikolla laumaan uusi jäsen. Hänestä enemmän kuitenkin myöhemmin. Tällä kertaa ei kuitenkaan tarvitse lähteä merta kauemmas kalaan. :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)