Tämän kirjoittamista olen varmaan tietoisesti lykännyt, vaikka pitänyt töitä ja kiirettä hyvänä tekosyynä. Mallan ajoittaisille ontumisille löytyi viimein syy. Mallan vasemmasta polvesta löytyi tutkimuksissa luupiikki, joka hankaa kovassa rasituksessa polvilumpioon. Malla tulee silloin tällöin ontumaan lopun ikäänsä, pahinta polvelle on liike jossa polvi suoristuu ääriasentoon. Tässä röntgenkuva polvesta.
Tämä tarkoittaa jäähyväisiä agilitylle, muu jatko selviää aikanaan. Nyt Mallalla on viikon putki takana jolloin melko kevytkin rasitus (normaali lenkkeily ilman vapaanajuoksemista) aiheuttaa ontumaoireita. Koetetaan saada nyt ontuma (mahdollinen tulehduskipu) polvessa lakkaamaan ja katsellaan miten eteenpäin. Sen tiedän, että tämmöinen elämä, mitä tämä viikko on ollut, ei ole karjakoiranelämää. Ja tunnistan itsestäni muutakin suru- ja luopumisprosessia kuin vain agilityn suhteen. Vaikka harrastus on rakas niin vielä rakkaampi on tämä koira. Raskasta on.
