Agilitykisat JAT 15.-16.10.2011

2 x HYL

 ....Ja sit semmonen pieni 0-tulos ja LUVA!

 

Fysioterapian käyntikerrat 2 & 3

Toinen fysioterapiakäynti:

ANAMNEESI:Malla on ollut pirteä. Lenkit 10-20 min, eilen 30 min rauhllisesti metsäpolkua. Aamulla ja illalla 10-15 min lenkit, iltapäivällä 20 min lenkki. Liikkuvuusharjoitteet ovat onnistuneet, painonsiirrot oikean etutassun kautta ovat myös onnistuneet. 10 toistoa kerrallaan.



STATUS: Liikkeessä vas. lonkan flexio ja polven extensio liikerajoitus.Vasemman reiden ympärysmitta polven yläpuolelta 24,5 cm ja 2 cm polven yläpuolelta 25 cm. Testatessa siirtää painon otj ja oej nostoissa vasemalle takajalalle, 8-9 toiston kohdalla alkaa hieman väsyä (otj nostot).

Fysioterapia:Fysioterapiatutki

mus. Jatketaan vielä entisillä kotiharjotteilla. Käydään vesijuoksumatolla 4*1 min harjoite. Ensi kerralla vjm ja lisää kotiharjoitteita.





25.8.2011 käynti:



ANAMNEESI: neljä viikkoa vas. polven TTA- operaatiosta. Lenkkiä ovat pidentäneet, keskimäärin nyt 30 min lenkkejä. Varausharjoitteina Malla on tehnyt aktiivista ristikkäisen etujalan ylös nostoa, peruuttamista, passiivinen oikean takajalan ylösnosto 10*.



STATUS:Ulkona liikkeessä vasemman takajalan liikerata vielä lyhempi kuin oikea. Keskitytään tällä kertaa harjoitteisiin.



Fysioterapia:Varausharjoitteet, tarkistetaan kotiharjoitteet. Peruutusharjoitteeseen lisätään peruuta-istu-ylös. Varausharjoitteeksi etujaloilla ryhdikkäästi nojaaminen esim sohvarahiin ja esim namin kamssa painonsiirrot vasemmalle takajalalle. Ulkona rinteessä viisto kävely niin, että vtj on rinteen puolella.



Lopuksi käydään vesijuoksumatolla, vettä yli polvikorkeuden, nopeus 3, 4*1,5 min harjoitusjaksoa. Lopussa Malla uskalsi kävellä maton keskivaiheilla, joilloin liikkuminen rentoa ja vasemman takajalan liikerata parempi.



Fysioterapeuttina meillä Hannele Kerkelä Keski-Suomen eläinklinikalta

http://www.hannelenelainfysioterapia.net/index.php

 

Seuraavan kerran reilu viikon päästä fysioterapiaan.

Polven rankka viikko

Tällä viikolla tuli neljä viikkoa leikkauksesta täyteen. Toipuminen on edennyt tosi hyvin, mutta tuli myös muistutus vielä siitä, miten pienestä voi tässä vaiheessa kaikki olla kiinni. 



Maanantaina annoin Seelan ja Mallan hammaspainia sängyssä kun meno oli rauhallista eikä kummalla tuntunut olevan mitään halua kuin vähän nujuta. No niinpä niin, Malla sitten teki leikkipompun taaksepäin ja leikattu jalka lipesi sängystä. Malla ärähti Seelalle saman tien ja painalsi häkkiin käyttämättä leikattua jalkaa.

Muutaman sekunnin aikana ehtii miettiä aika montaa asiaa. Päällimmäisenä kauhu, että nyt se meni rikki. Ja että se meni rikki koska mä annoin niiden painia sängyllä enkä viheltänyt peliä poikki, kuten aiemmin, vaan koska on säälittänyt se, että en haluaisi leikkiä. Että miten voi ihminen olla tyhmä, ja tuhota sen kaiken mitä on neljän viikon aikana saavutettu. Ja se, että oliko tää kaikki tässä, nyt.

Silleen aavistuksen ääni väristen kutsuin Mallan häkistä ja se tuli sieltä käyttäen leikattua jalkaa ihan normaalisti. Käytin sen ulkona, liikkeessä ei mitään selkeää eroa. Illalla oltiin Seelan kanssa treeneissä ja Malla hoidossa, eikä jalasta huomaa mitään outoa. Annoin illalla isomman annoksen särkylääkettä. Kaikki tuntuu olevan ok, mutta hyvin tarpeellinen muistutus siitä, miten pienestä se vielä tässä vaiheessa voi olla kiinni. Jalka lipesi sängyn reunalta. Olen kuullut tapauksesta jossa TTA-leikattu koira on tässä vaiheessa jo päästetty hihnasta vapaaksi juoksemaan. Ei se vaadi kun pienen lipeämisen tai virhearvioinnin, ja ollaan lähtökuopissa - tai oikeastaan vielä siitäkin huonommassa jamassa. Ei kai yhtä niveltä voi määräänsä enempää myöskään operoida.

Noh, otettiin tiistai sitten rauhallisemmin ja keskiviikkona pakkasin uikkarit ja koirat ja mentiin rannalle. Tää oli selkeesti Mallalle pahin paikka kuntoutuksessa - päästä ihanalle rannalle ja joutua olemaan hihnassa. Seela juoksi rundia ympärillä, eikä voinut sekään oikeen käsittää miksi ei lähdetty kolmisin uimaan niin kuin aiemmin. Kävelytin Mallaa rantaviivaa pitkin rauhalliseen tahtiin ja yritin katsoa että käyttäisi leikattua jalkaa hyvin. Pidettiin taukoja ihan reilusti. Kerran annoin Mallan koettaa uimistakin kun se hihna pitkällä syvempään veteen nojasi, mutta vielä ei ole tarpeeksi polvi kunnossa, jotta uima-asento olisi oikea, joten jäi pieneksi pyrähdykseksi. Seelan kanssa uitiin sitten pieni rundi kahdestaan Mallan kelliessä rantahiekalla.

Torstaina oltiin sitten fysioterapiassa nro. kolme. Jalannostoharjoituksesta on siirrytty kotona temppuiluun nyt kun polvi alkaa kantaa. Malla nostaa siis etutassuaan, peruuttelee ja lisäksi tehdään jatkossa fyssarin neuvomaa peruuta, istu, luoksetulo -yhdistelmää, jossa saadaan vähän voimaharjoitusta siihen lähtöön. Kivempaa tämä oli Mallalle kuin itse käsin jumppaaminen. Kokeiltiin myös jumppapallon kanssa tehtäviä painonvarausharjoituksia ja tasapainolautaa. Ohjeet saatiin ns. rinnekävelystä ja lopuksi Malla kävi vielä vesialtaassakin. Nyt sieltä alkoi löytymään semmoista pitkää hyvää askeltamsita.

Illalla huomasi kyllä, että oli ollut fysioterapiassa rankempaa kuin ennen, jalassa pientä jäykkyyttä. Tästä fysioterapeutti varoittelikin kyllä.  Iltalenkillä Malla selkeästi kaipasi lepotaukoja vaikka lenkki ei pitkä niihin verrattuna, mitä jo tehdään, ollut. Illalla sitten telkkarin ääressä pidin pitkät venyttely ja rentoutusharjoitukset Mallalle ja se tuntui auttavan, perjantaina epäpuhtautta ei enää nähnyt.

Pitää vaan muistaa edetä rauhassa. Neljä viikkoa on lyhyt aika, ja siihen nähden että on koiria jotka edelleen tässä vaiheessa paranemista selkeästi vielä ontuvat, on Mallan kuntoutus edennyt enemmän kuin hyvin.

Muutama kuva vielä syksyisestä metsästä:

Agilitykisat JAT 20.8.2011

Senteinmätin kanssa kolme rataa jälleen. Kaksi agilityrataa ja yksi hyppyrata.

Ensimmäinen rata oli myös australiankarjakoirien mestaruusrata. Valitettavasti loppusuoralla otettiin hylky renkaalta tulleen kiellon ollessa kolmas laatujaan.Seela pääsi kivasti väläyttelemään vauhtiaan tällä radalla. :)

Kakkosrata oli samantyylinen vauhdikas rata kuin ensimmäinenkin. Ohjasin Seelan huolimattomasti A:n jälkeiselle hypylle ja sehän kostautui kieltona. Kepeille olin taas liian hätäinen vaikka koetin malttaa. Myöskin olisin voinut vaatia kontaktit vähän nätimmiksi tältä radalta. Maaliin tuloksella 10 ja sekunteja alittui jonkin verran. Sijoituttiin toisiksi.

 

Kuten videosta huomaa, Seela muutamaan kertaan rupesi kommentoimaan mun ohjausta. Kolmosradalla alkoi jo väsy iskeä, Seela ei pysynyt lähdössä ja spurttaili heti alkuun omiaan, kepit meni hienosti, mutta takanurkan käännöksessä se alkoi motkottamaan minulle eikä sitten löytänyt seuraavaa estettä. Loppusuoralla jäin jälkeen enkä sitten korjannut ohitusta. Joten tulokseksi HYL.



 

Hauskaa oli, loppupäivän olin tuomarisihteerinä kisoissa. Mallakin oli taas mukana kisapaikalla ja oli kovin tyytyväinen saamastaaan huomiosta.

Kisoihin valmistautumista ja vesiterapiaa

Ensinnäkin, tässä vähän pohdittavaa itselle siitä, kannattaako hirveästi viedä Seela nenästä kepeille...







"Kun ei se osaa!" Ja paskanmarjat.

  Ainoastaan tuo toinen puoli on selkeesti kesken. Mutta ehkä oon vähän sen osaamista tosiaan aliarvioinut.

Kontaktit vaikutti jopa keinu mukaanluettuna hyvältä treenaillessa, lauantaina sitten näkee.

Tein pienen mölliradan ryhmäläisilleni ja tehtiin se vielä loppuun Seelan kanssa.







Nyt on pien sininen vähän väsyn oloinen, ennen treenejä käytiin näytelmätreeneissä lähinnä vaihtamassa kuulumisia, ja Seela sai sikailla nakkia monesta taskusta.

Päivällä oli toinen fysioterapia Mallalla, ja akka pääsi vesialtaaseen jumppaamaan. On se vaan niin helppo ja mukava koira, kun mistään ei hätkähdä ja suhtautuu niin hyvin kaikkiin noihin jumppiin ja käsittelyyn. Vesialtaastakin se tuumas että hauskahan täällä on lompsia ja häntä tötteröllä tärkeänä pisteli menemään.

Kotimatka venähti kun myöhästyimme linja-autosta ja käytiin sitten samaan katastrofiin ostamassa koirille uudet valjaat ja Mallalle uusi hihna kun niitä on nyt useampi sanonut itsensä irti tässä lähiaikoina...



Nyt kumpikin makaa naudannilkkansa vieressä umpiunessa, joten on tainnut olla hyvä päivä.

Kuopion agilitykisat 13.8.2011

Seelan kanssa toisissa agilitykisoissa. Kolme rataa tälläkin kertaa pienelle koiralle junailtu pään menoksi. Radat tuntuivat melko vaativilta ykkösluokan radoiksi ja nyt Seelan kokemattomuus selkeästi kisoissa näkyikin.

1. rata, ehdottoman positiivista puomin ja a:n kontaktit, kepeillä en malttanut viedä rauhassa loppuun asti. Kaunis putkeen irtoaminen Seelalta. Sen sijaan vaikeassa kulmassa ollut muurin jälkeinen hyppy selkeästi oli Seelalle liian vaikea löytää, itse sössin valssin ihan väärään kohtaan, mistä toinen kielto ja ihan karsea keinu. 15 vp, ja ihanneaikaan ehdittiin just ja just (-1,01)

Järjestyksenä toisena oli C-rata, joka oli hyppäri. Rataantutustuessa meinasi mennä aivo solmuun. Toisaalta kun meillä jo hyppäriltä nolla on niin ajattelin että vedetään tämä vaan niin rennosti, nopeasti ja hyvin kuin osataan.

Ja vitsi mikä rata siitä tulikin. Seelalla oli ihanan paljon samaa tyyliä tehdä kuin mitä treeneissäkin, se oli jotenkin ilonen ja vapautunut, ja se näkyi musta vauhdissa. Jollain tavalla tuo rata sopi sille tosi hyvin profiililtaan, nurkan takaaleikkaus onnistui hillittömän hyvin. Mun mokia oli kepeillevienti ja loppusuoralla olisi pitänyt vaan rohkeasti kokeilla persjättöä, niin olisi kenties tuo viimoinen pyörähdys vältetty. Videolta katottuna olisin siihen ehtinyt jos vaan oisin mennyt ja tehnyt. Kaikkinensa kuitenkin tosi kiva ja hieno rata. Tulos 5 (-9,01) ja 2.sija.

Viimeisenä B-rata, jossa oli myös aika haasteellisia esteille lähestymisiä. Meillä se tarkoitti kieltoja. Kontaktit keinua lukuunottamatta oli taas tosi hienot, mutta kaikkinensa en kovin tyytyväinen ollut rataan. Seelan kokemattomuus näkyi tässä eniten ja vaikka näkyy myös sen kuuliaisuus, että tiukkoja paikkoja sen kanssa saa pelastettua, niin kaikkinensa kiva palata kohta taas treeneihin. Seela saa vielä ihan rauhassa kasvaa ja kasvattaa kokemusta treeneissä. 

Viikon päästä on karjisten rotumestaruudet meidän kotikentällä. Sen jälkeen keskitytään treenailuihin. Kiva on kuitenkin ollut päästä vähän kisaamaankin, toivoin tästä kesästä Mallan kanssa kivaa kisakesää, mutta sain sellaisen Seelan kanssa. Mieltä lämmittää tietysti sekin, että Mallan toipuminen etenee hurjan hyvää tahtia, niin on jotenkin itselläkin parempi mieli ja jaksaa vähän enemmän iloita onnistumisista kuin ennen leikkausta.

Fysioterapian ensimmäinen käyntikertomus

9.8.2011

Anamneesi: Vajaa kaksi viikkoa vasemman polven TTA-operaatiosta. Liikunta on ollut lähinnä tarpeilla käynnit.

Status: Ulkona käynnissä varaa hyvin leikatulle jalalle, ei ontumista. Seistessä siirtää vielä painoa oikealle, pitäen leikatun jalan varpaita maassa. Pystyy istumaan normaalisti. Pehmytkudoskireyttä leikkaushaavan alueella, rajoittaen lonkan extensiota, selkeää lihasatrofiaa vasemman etureiden lihaksissa.

Fysioterapia: Fysioterapinen tutkimus, leikatun raajan liikkuvuusharjoite (2*pv, 10 toistoa molempiin liikesuuntiin; etureiden ja takareiden venytysliike) keskiliikeradalla kolmeen viiikkoon saakka jonka jälkeen voi alkaa suurentaa liikerataa. Koukkuun- ja ojennusliike sallittu vasta kun 4 viikkoa leikkauksesta. Painonsiirtoharjoite oikean takajalan kautta seinän vieressä tehtynä. 2-3 kertaa päivässä 1-2* 5-10 toistoa jaksamisen mukaan. Liikunta saa olla 3-4kertaa päivässä 10-20 min. niin, ettei koira väsähdä lenkillä.

Seuraavalla kerralla vesialtaaseen.

Jatkossa tavoitteena leikatun raajan normaalin liikkuvuuden palauttaminen ja reisilihasvoiman vahvistaminen.

Mallan polvivaiva sai jatkoa..

Viime päivityksen jälkeen tapahtunut paljon. Kesäkuussa Malla vietti lähes koko kuun pakkolepoa, mutta ontuma ei poistunut, joten viimeinen päivä käytiin uudemman kerran eläinlääkärissä. Malla rauhoitettiin ja polvea tutkittiin. Uusia kuvia ei otettu, koska pidettiin epätodennäköisenä, että kuukaudessa niin merkittävää ontumisen voimistumista aiheuttavaa muutosta entiseen olisi tullut.

Polvet tuntuivat hyviltä ja napakoilta, vasemmassa takajalassa aavistus turvotusta. Usean lääkärin voimin sitten polvea ronklattiin ja tuloksena oli, että polvi on ns. normaali, mutta verrattuna toiseen polveen, siinä on vähän liikettä ja turvotusta. Lisäksi lihakset ovat jalasta vähentyneet, mikä viittaa kipuiluun, vaikka selkeää kipureaktiota tai ontumista ei taaskaan saatu näytille. Malla on eläinlääkärillä aina niin touhoissaan, aika menee eläinlääkäreitä pusutellessa, ettei paljoa näytä vaikka sattuu. Aiheesta voisi kirjoittaa pitkästikin, mutta toteanpa vaan, että helpompaa koiraa viedä eläinlääkärille ei varmaan ole. Kaikkeen suhtautuu hyväntahtoisesti ja avoimesti.

Noh, tultiin lopputulokseen, että röntgenillä tämä asia ei ratkea. Mahdollisuus on käyttää muita kuvantamismenetelmiä tai avata jalka kirurgisesti ja katsoa mikä mättää. Päädyttiin jälkimmäiseen ratkaisuun. Ortopedi oli kesälomalla joten sovittiin että heinäkuun lopussa tuon Mallan tänne. Kovin todennäköisenä ristisidevamman mahdollisuutta ei pidetty, mutta se oli hyvä sulkea pois. Mun oma tunne on alusta pitäen, jo silloin kun viime syksynä törmäys Seelan kanssa kävi, että nyt kävi jotain pahasti, meniköhän siltä ristiside. Useamman kerran Malla on polviaan käynyt näyttämässä, ja polvia on vaan kiitelty vahvoiksi ja napakoiksi.

Noh, tähystys oli viikko sitten perjantaina: 

"Mallan vasemman takajalan polvessa todetaan osittain poikkimennyt eturistiside; nivelsiteestä jäljellä n. 40-50 %:a. Polven avauksessa todetaan, että nivelkierukat ovat ehjät. Leikkaus on tehty ns. TTA -menetelmällä.



Kuntoutumiseen menee n. 8 viikkoa, jona aikana odotetaan sääriluun harjanteen luutumisen tapahtuvan; kontrollikuvaus 7-8 viikon kuluttua. Tänä aikana ehdottomasti kaikki liikuttaminen ulkona hihnassa; ompeleiden poistoon saakka lähinnä tarpeilleen, sen jälkeen voidaan kokeilla 2 x 20 minuuttia. Lenkit kävellen, raviaskeleita saa ottaa. Ei riehumista, ei hyppimistä, huolehditaan ettei koira liukastele. Koira ei missään vaiheessa lyödä polven etuosaa.



Mikäli kontrollikuvauksessaluutuminen normaalia, siirrytään normaaliin liikuttamiseen asteittain. Mikäli koira alkaa äkillisesti ontumaan syynä voi olla sisemmän nivelkierukan repeämä. Tällöin yhteys eläinlääkäriin.



Nivelrikkoa ilmenee aikaa myöten, joten cartrophen-lääkitys kaksi kertaa vuodessa. 1. pistos noin kuukausi leikkauksesta.



Kontrollikuvat suositeltavaa vuoden kuluttua.



Fysioterapia aloitetaan ompeleiden poiston jälkeen eli kahden viikon kuluttua. "



Hintaa leikkaukselle Keski-Suomen eläinklinikalla tuli 1582,62 euroa. Kotiin ajeltiin reteesti taksilla, enää tässä katastrofissa paljon tuntunut.



Eläinlääkäri oli yllättynyt että vaurio oli noin suuri verrattuna oireisiin. Mallan ontuminen on pääasiallisesti ollut epäpuhtautta liikkeessä ja rauhallisessa mielentilassa kotona on ontunut levon jälkeen. Eli parempi pitää taas mielessä kuinka paljon karjakoiran kivunkestävyys ja muutenkin luonne joka ei kipua kauheasti näytä, voi myös hämätä. Hyvä lihaskunto on tukenut polvea todennäköisesti tähän asti.



Nyt leikkauksesta on viikko.

Ensimmäiset päivät leikkauksen jälkeen Malla oli selkeästi hyvin kipeä, se nukkui paljon ja häntä heilui vain varovasti sille jutellessa. Pissalla kävi pe-la välisenä yönä kahden aikaan pitkän jalanasettelun jälkeen.

Jo ensimmäisenä iltana Malla kuitenkin lähti jo vähän liikkeelle ja tapaili ihan muutamia askelia jalalla.



Ulos ja sisälle Malla kulkee sylissä, jottei se liukastele porraskäytävissä. Ulkona kuljetaan lyhyellä hihnalla, maanantaista lähtien koirassa on selkeä muutos reippaanpaan päin. Häntä heiluu ja ulkona voi kellahtaa selälleen (mikä on normaalia Mallaa). Nukkuu edelleen paljon ja kesän alussa ostamani paksu koiranpeti on tullut tarpeeseen, kovalla lattialla ei halua maata. Malla on jättänyt jalkapakettinsa hyvin rauhaan - sen sijaan portin taakse jättämistä on protestoinut, joten alkuviikon jälkeen Malla on viettänyt yksinolonsa isossa metallihäkissä pöydän alla.



Yksi iso ongelma Mallalla on, jalka ei ihan taivu vielä rapsuttamiseen, joten pyllyllään istuvaa ja päätään kääntelevää karjakoiraa ei vaivaa kipukohtaus vaan rapsutuksen puute.

Perjantai-iltana otin pumpulisiteen (estämässä turvotusta) jalasta pois. Haavan päällä on teippi ja sen jätän suosiolla eläinlääkärin huoleksi kun tiistaina mennään poistamaan tikkejä. Haava ei näytä erittäneen, mutta jalka on onneton pikkuinen kinkku karvattomana, ja lisäksi se on voimakkaasti mustelmilla. Nyt omat fiilikset ovat varovaisen positiivisia. Malla käyttää ulkona jalkaa hyvin. Katsotaan mitä tiistaina fyssarilla selviää.

Seelan agilitydebyytti 23.7.2011

Seela tuurasi Mallaa Maaningan agilitykisoissa 23. päivä. Helteisellä Haukkumajalla oli tarjoalla kaksi agilityrataa ja kaksi hyppyrataa. Kisaura ei olisi voinut paljon paremmin alkaa.

1. RATA: agilityrata jonka eka hypyn jälkeen kepit. Pientä takkuamista keppien kanssa, varmistelin koko radalla aikalailla, ja vauhti ei ollut kovin suuri, kontaktit meni hyvin, loppurata virheetön, tuloksena 5 vp ja pari sekuntia yliaikaa. Tällä sijotuimme radan kolmanneksi.

2. RATA: profiililtaan vaikeampi ja vauhdikkaampi agilityrata. Alkusuoralla Seela sai aikamoisen vauhdin keinulle, eikä tuntunut edes harkitsevan että kyseessä ei olisi ollut puomi. Ruma lentokeinu jonka jälkeen piti lähteä kepeille. Plörinäksi meni. Nooh, sitten sujuvaa suoraa, kontakti A:lla ei kovin hyvä. Pituus - pussi - hyppy suoralla jäin jo pituudessa jälkeen, kielto hypylle. Sitten suora jatkui, takaaleikkaus hypylle onnistui hyvin joten yritin sitä vielä toistamiseen toisiksi viimeisellä esteellä. Rima alas. 20 vp ja 4 sekuntia yliaikaa.

3. RATA: profiililtaan vauhdikas hyppäri, Seela aavistuksen varasti lähdössä. Keppien suhteen olin niin suivaantunut, että päätin että ne vaan tehdään kunnolla, niin se riittää. Noh, kunnolla tehdyt kepit riittivät vähän muuhunkin. Maaliin tultiin puhtaalla radalla ja ilman sähläyksiä ihanneaikakin alittui yli kymmenen sekuntia. Tuloksena 0 (-10,22), 2. sija ja LUVA.

Vaikka Mallan sairastaminen varjosti iloa Seelan hienosta kisauran avauksesta ja sillä tämäkin päivitys on jäänyt tekemättä, niin koiraan olen aivan hirvittävän tyytyväinen. Rankka kisapäivä helteessä, kolme rataa, ukkosen jyrähdellessä taustalla. Pienen sinisen työmoraali on kyllä kova.



Video kisoista: 

 

Pieniä jäähyväisiä

Tämän kirjoittamista olen varmaan tietoisesti lykännyt, vaikka pitänyt töitä ja kiirettä hyvänä tekosyynä. Mallan ajoittaisille ontumisille löytyi viimein syy. Mallan vasemmasta polvesta löytyi tutkimuksissa luupiikki, joka hankaa kovassa rasituksessa polvilumpioon. Malla tulee silloin tällöin ontumaan lopun ikäänsä, pahinta polvelle on liike jossa polvi suoristuu ääriasentoon. Tässä röntgenkuva polvesta.

 

Tämä tarkoittaa jäähyväisiä agilitylle, muu jatko selviää aikanaan. Nyt Mallalla on viikon putki takana jolloin melko kevytkin rasitus (normaali lenkkeily ilman vapaanajuoksemista) aiheuttaa ontumaoireita. Koetetaan saada nyt ontuma (mahdollinen tulehduskipu) polvessa lakkaamaan ja katsellaan miten eteenpäin. Sen tiedän, että tämmöinen elämä, mitä tämä viikko on ollut, ei ole karjakoiranelämää. Ja tunnistan itsestäni muutakin suru- ja luopumisprosessia kuin vain agilityn suhteen. Vaikka harrastus on rakas niin vielä rakkaampi on tämä koira. Raskasta on.

 

 

Tottelevaisuuskoe Muurame 13.5.

Seelan ensimmäinen tottelevaisuuskoe, tuomareina Mauri Pehkonen

Luoksepäästävyys 6

Paikkamakuu 10

Hihnassa seuraamine 5

Seuraaminen vapaana 6

Liikkeestä maahanmeno 10

Luoksetulo 9

Liikkeestä seisominen 9

Estehyppy 0

Kokonaisvaikutelma 7

138 pistettä, 3.tulos

Seelan luonnetesti 8.5.2011

Seela kävi äitienpäivänä testattavana Maaningalla. Tuomareina toimivat Jorma Kerkkä ja Reijo Hynynen

Toimintakyky +1 kohtuullinen

Terävyys +1 pieni ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua

Puolustushalu +1 pieni

Taistelutahto -1 pieni

Hermorakenne -1 vähän hermostunut

Temperamentti +2 kohtuullisen vilkas

Kovuus +1 hieman pehmeä

Luoksepäästävyys +2b hieman pidättyväinen

Laukausaltis

40 pistettä, laukausaltis, hylätty

Capability to function +1 moderate (x15 points)

Tendness for aggressive behavior +1 small without any post-attack aggressiveness (x1 points)

Desire for defencive action +1 small (x1points)

Desire to fight -1 small (x10points)

Nerves -1 a bit nervous (x35 points)

Temperament +2 moderate (x15 points)

Mental hardness +1 tendency to softness (x8 points)

Accessibility + 2b accessible, reserved

Secure for shots: - afraid of shots



+40 points, disposed to shots, dissaproved.

 

Seelan testitulos ei oikeastaan ollut yllätys, aavistelin, että se voi mennä myös näin. Mutta testi näyttää minusta vahvasti myös Seelan heikkauksien lisäksi ne vahvat ja hyvät puolet mitkä sen luonteessa on. Suuresta paineesta huolimatta sen toimintakyky säilyy, ja se kykenee mun rinnalla toimimaan. Myöskin mun ja Seelan suhteesta testi kertoo paljon, laukauksien kohdalla painetta oli jo niin paljon, että kun Seelasta tuntuu, että nyt romahtaa koko maailma, niin vielä se hakee multa siihen tukea ja apua.

Multa on kysytty, että olenko pettynyt ja mites nyt kaikki muut suunnitelmat jne. Olen sitä mieltä, että Seela on ihan tismalleen sama koira nyt kuin ennen testiäkin. Testi on tässä, ja jokainen saa punnita sen, miten paljon se painaa kenenkin vaakakupissa. Mulle testi toi varmistuksen siihen mitä olin epäillyn ja toisaalta synninpäästön siitä, että kyse ei ole mun koulutuksesta, vaan päinvastoin, ollaan helkkarin hyvä tiimi. Tämä testi ei ole kenenkään vika, ja mä olen aivan yhtä tyytyväinen ja iloinen hienosta koirastani kun ennen testiä.

"Seelas test result wasn't actually so surprising. I know my dog, and I had a hunch it could go this way. And as the test shows the weak points it also shows very well the strong and good things in Seela. Even though she was under so much pressure she functioned and showed courage, and she could go on with the tests. By my side she manages even very hard situations. By the time of the shots she had so much pressure that I'm pretty sure Seela thought that the world has come to an end and still she leaned on me and trusted that I will make all the bad things go away.

I've been asked if I'm disapponted in her and how this affects our future plans. I think that she is exactly the same as before, I have considered these facts before the test, and that's why I don't see any reason to change our life or our plans. The test result and the videos are public, I'm not going to give loads of excuses about it or about Seela. Everyone can think for themselves how this affects how they feel about Seela. To me the test proved that I know my dog and confirmed what I had suspected - I also feel relieved, I think that test also shows that I've done very well with her, and I don't have to feel guilty if I have raised her wrong or something like that. I think we make a amazing team with Seela and I'm so happy I have her. This result is nobodys fault."

Lahti KV 22.4.2011 & Lappeenranta KV 23.4.2011

Perjantai: Lahti KV: Tuomari Hans Lehtinen

Seela

"Pieni narttu, jolla hyvä tasapaino. Kuono saisi olla täyteläisempi. Hyvä kaula. Sopiva luusto. Takaosan pitäisi olla paremmin kulmautunut. Pitäisi seistä tukevammin. Tekee hyvin kevyen vaikutelman. Suora takaa."

AVO-EH

Malla

"Tasapainoinen pieni narttu. Erittäin hyvärakenteinen. Hyvä rungon pituus. Hyvä pää ja ilme. Kaunis kaula ja tasainen ylälinja. Ok liikkeet."

VAL-ERI, VAK1, SA, PN3

Lauantai: Lappeenranta KV: Hanne Laine Jensen, Tanska

Seela

"Feminine. Could be stronger and more compact in body. Good skull in balance with the body. Good lenght of muzzle with acceptable strenght. Good ears. Good neck, topline, croup. Well angulated front. Enough angulations behind. The bones matches the body. Good coat. Free mover. "

AVO-ERI, AVK1

Malla

"Good size and lenght with compact body. The head could be more typical. The ears are too wide set and the muzzle a little long and should have more strenght. Good neck, topline is not level. Good tail. Strong, well angulated front. Enough angulations behind. Moves with too short steps and loose elbows. Good coat. "

VAL-EH

Tässä vielä likoista kuvamateriaalia. Omaan silmään ne vaan näyttää niin hienoilta, serteillä tahi ilman. Ehkä se on se sisäinen kauneus, mikä vaatii hetken totuttelua, ennen kun sen huomaa. ;)

Malla (FI MVA BH TK1 TK2 Cossaks Wynne-Vaughan) 5,5 vuotta

Seela (Wallaroo Miss Moneypenny ) 2,5 vuotta

JAT:n kisoissa ja vähän reenivideoita

JAT:n kisoista ei sen suurempaa menestystä, ensimmäiseltä radalta 10 ja toiselta 20. Jälkimmäisellä radalla kävi pieni työtapaturma, kun toisen esteen pituuden kompuroimisesta lähti lumipalloefekti liikkeelle, jäin sitä pohtimaan koiran suorittaessa puomia ja putkelle lähettäessä ajattelin että irtoaahan se nyt, eipä irronnut, vaan kielto putkelle. Jolloin olin myöhässä seuraavasta kohdasta, selvittiin siitä jotenkuten erittäin huonosti ja sen jälkeen oli ohjaajan pasmat sen verran sekaisin että seuraava rima putosi ja keppien aloitus sössittiin (TAAS, jumaliste!).

A-rata tallentui videolle. Mallan ajat on tulleet hitaammiksi ja se ei meinaa irtoa. Mietin että vaivaako mahdollisesti se syksyllä loukattu jalka. Pidetään nyt kisataukoa reilu kuukausi ja katotaan löytyyko sitä vauhtia ja halua irrota taas ja koetetaan saada fillari kuntoon, niin päästäisi kuntoa kohottamaan kunnolla.

Käytiin tekemässä keskenämme vähän "kotiläksyjä", joka Mallalle oli pimeään putkeen irtoaminen. Ensimmäisellä yrityksellä koko harjoitus meni puhtaasti - ja just sillon kamera ei ollut päällä. Epäilen että jälkimmäisellä kerralla tuo toiseen putkeen irtoaminen takkusi, koska ajoin koiraa sinne aika suoraan. Kepit oli kuitenkin Mallalla hyvin positiiviset.

Ja Seela, voi Seela. Se on uskomaton härläke ja sika kun sille päälle sattuu. "Onx pakko jos ei haluu muuta kun nopsaan syömään namirasialle". Varsinkin alussa keskusteltiin sinisen kanssa siitä, että tehdäänkö kuten minä sanon vai niin kuin miss Älypenni haluaa. No sitten kun saatiin tämä selväksi, niin toimiihan se homma. On mielenkiintoista nähdä mitä käy kun ton vauhdin saa joskus valjastettua puhtaaksi ratasuoritukseksi. On se aivan käsittämättömän nopea.

Ollaan tehty Seelalle keppejä verkkojen avulla ja lopuksi otettiin vielä vertailevaa videokuvaa noiden tekniikasta. Ei Mallalla suinkaan huonoin mahdollinen tekniikka kepeillä ole, mutta kyllä Seelan tekniikka vaan näyttää niin paljon helpommalta. Katotaan, kohta varmaan alkaa olla kepit sillä mallilla että ruvetaan häivyttämään niitä ohjureiksi.

Tässäpä  vertailua vielä.

Tokoa ei olla tehty sitten yhtään. Kunhan kentät sulaa, niin pitää ryhdistäytyä senkin suhteen.

Jatin kisat 26.-27.3

Neljä rataa viikonlopulta.

A - agirata: 10 vp

B - hyppyrata: HYL

VIDEO:

C - agirata: 10 vp, 2.sija

D - agirata: HYL

Valitettavasti olosuhteista johtuen kaikkia ratoja ei saatu videolle.

Agilitytreenejä

Malla: 

Video:

 Treeni 28.3.

Kolme treeniä, putkeen irtomista.

Seela: 

Video: 

 

Joskus tulee pipi

Noniin, nyt on sekin sydäntäraastava asia koettu, että Seela loukkasi itsensä. Siis Seela, pieni iloinen typerä apinani muuttui surullseksi. Ja kyllä vähän meinasi väpättää alahuuli kun rauhoituksesta heräilevää karjakoirankutaletta sylissä silittelin.

Ei mitään käsitystä, mitä on tapahtunut, mutta Aija oli käyttämässä koiria työvuoron takia, ja Seela oli a) jättänyt menemättä vastaan b) kulkenut kolmella jalalla. Joten eikun koiraa kiikuttamaan Äänekoskelle, jossa todettiin ranteen yläpuolella siisti poikkisuuntainen viiltohaava. Joka tikattiin. Perjantai-iltana, päivystyksessä. On se hyvä, että nyt on näitä töitä riittänyt, ei ihan mene elämä pilalle. Ja jospa nyt viimein saisi sen verran aikaiseksi, että veisi ton eläinlääkärin vakuutustarkastukseen ja saisi sen homman etenemään.

Tänään kuultiin kuitenkin jo haverin jälkeen ensimmäinen OU-ROU-MUROOO!, joten eiköhän tästä selvitä. Varoajat on 20. päivään asti, joten menee nyt sitten suunnitelmia uusiksi. Nooh, pääasia, että koira paranee.

Tuusniemi RN 19.2.2011

Tuomari Päivi Eerola: 

Seela

"Kauniilla tavalla edukseen esiintyvä pikkusievä narttu. Hyvin narttumainen pää. Hyvin kauniit tummat silmät. Köyristää lanneosaansa liikkeessä. Voisi olla voimakkaammin kulmautunut edestä. Parempi seistessä kuin liikkuessaan. Pehmeä karvanlaatu. Miellyttävä käytös. "

Rodunomainen lähestyttäessä

AVO-ERI, AVK1

Tokon tilannekatsaus

MALLA: 

Seuraaminen: saatu melkohyvin uudelleen kasaan. Patoaminen ja palkkauksen suunta sai ihmeitä aikaan. Näyttää ja tuntuu hyvältä ja tarkalta. Käännökset parantuneet, kun koira pysyy oikealla paikalla. Sivuaskelia ja peruuttamista tehty, ja onnistuvat ihan ok.

Jäävät: seisominen ja maahanmeno nyt tauolla, istuminen aika hyvin muistissa, ei ihmeempää tehtävää, nopeutta voisi olla vähän lisää.

Luoksetulo: hanskassa kivasti, seisominen käsimerkistä toimii, maahanmeno helppoa ja luonnollista, ei himmaa.

Ruutu: saatu sekaisin, eli nyt sitten uusiksi opettamisen paikka. Mallalla tää tarkoittaa myös uuden jutun, eli kosketusalusta opettelua. Ja ei oo helppoa, kun kauhean paljon ihanampaa olisi sillä alustalla riehua.

Nouto: metallikapulalla sisällä nättiä, ulkona ei koettu. Ei selvästi yhtä mieluinen kuin normaalinouto, mutta tekee kuuliaisesti.

Tunnari: treenit aloitettu, Malla tarttee paljon väärien häivyttämistä, kun nouto on niin ihanaa. Merkkaa hajanaisen kasan takaa oman, mutta häivyttäminen vaikuttanut tarttumisvarmuuteen.

Kaukot: tekniikka kaipaa hiomista, eli ei täysin puhdas, etenemistä tai muuta ei kuitenkaan tapahdu jos olen tarpeeksi kaukana. Läheltä ohjaaminen on Mallalle vaikeaa ja paineistavaa. Jotain pitäisi miettiä, vaikka uskoisin, että nykyiselläkin pisteitä saadaan.

Hyyppynouto: Lempparia. Menee oikein hyvin.

Mietittäviä pulmia: voittajaluokan kehäänmeno vaatii treeniä vieraiden koirien kanssa reilusti. En usko, että tulee sinänsä ongelmaa, mutta oma pää ei kyllä kestä jos ei tätä päästä harjoittelemaan ennen kokeita.

Seela: 

Paikkamakuu: jäänyt vähemmälle treenaamiselle, sisällä ihan ok, mutta siis, pitäisi paneutua.

Seuraaminen: melko halukasta, vähän elää, mutta ilme oikein hyvä. Varmuutta paikkaan ja käännöksiin vieläkin lisää. Nyt ei tartte enää samalla tavalla välikehuja.

Jäävät: maahanmeno aavistuksen hidas, reagoi kyllä aika hyvin käskyyn. Seisominen ihmeen varma, ottaa hiukan askelta pysähtyessään, mutta ei varsinaisesti etene. Seisominen mun tullessa vierelle tarttee vahvistusta, Seela kyllä kestää seisaallaan, mutta ei ole kovin itsevarman oloinen.

Luoksetulo: muutamia kertoja halunnut varastaa. Kokonaisuudessaan mennyt tosi paljon eteenpäin, loppupomput on jäänyt aika vähiin perusasentoharjoitusten tekemisen jälkeen.

Hyppy: tehty hyvin vähän, sisällä varma.

Nouto: luvan odottamisen kanssa vielä varmuutta tarvitaan, itse nouto halukas, aavistuksen saalistaa, mutta ote hyvä ja palautus nätti. Seelalla on aika hyvä suu, ja tekee erittäin hyvin metallillakin.

Kaukot: Maa-istu-maa -vaihtoja tehty, ja toimivat, ei vielä kauheasti lisätty matkaa.

Ruutu: tehty nyt vähemmän, en osaa sanoa, miten on muistissa.

Mietittäviä pulmia: vireen kestävyyttä ei ole oikeastaan kovinkaan testattu, joten mietin miten mahtaa kestää. Hihnaseuraamista tehty liian vähän. Treenit niin rauhallisia, että tarvitsisi varmuutta häiriöön siitä huolimatta, ettei oo koskaan ollut kovinkaan häiriöherkkä. Paikkamakuuta pitäisi tehdä enemmän ja vieraiden kanssa.

Ensi viikolla alkaa sitten akkojen kanssa agitreenit.

Mallan kanssa on pohdituttanut lihaspulmat, mutta nyt koira tuntuu olevan kunnossa. Käytin Mallan verikokeessa, ja kaikki arvot oli oikein hyvät. Epäillään, että murtunut selkäkin voi olla yksi laukaiseva tekijä, miksi selän lihakset on kovilla, katsotaan miten koira nyt treeneistä sitten sanoo, josko saatais vähän kokonaiskuvaa akan kunnosta.

Seelan juoksut olivat 9-30.12 ja kesäkuulle odotetaan seuraavia juoksuja. Syksymmällä voipi olla pienten tassujen tepsutusta sitten tiedossa, jos ei mikään mene mönkään. Sulhokin on valkattu ja oikeen hieno.

Muutamia talvikuvia: 

Seela näyttää minusta niin kauniilta näistä kuvista, katotaan mitä neidistä vuoden ekassa näyttelyssä sitten tullaan tykkäämään.