Jotenkin on mukamas niin kauheasti touhotusta päällä, että koko blogi ja kotisivut jääneet ihan liian vähälle huomiolle. Eipä me olla ihmeellisempiä sinänsä tehnyt, mutta Seelaa olen alkanut Oikeasti Treenaamaan. Tarkoittaen sitä, että saatuani leirillä satikutia Mariannelta siitä, etten ole koiralle mitään käskysanoja opettanut, päätin tehdä asialle jotain.
Seela on tosi ahne koira ja sen toiminta (kehon perustoimintoja, kuten hengitystä, myöten) lakkaa jos tulee ihanaa namia eteen. Noh, tätä ruvettiin sitten purkamaan naksuttelulla mikä "pakottaa" koiran toimimaan. Oikein kivasti on lähtenytkin menemään - kosketusalustalle mennään jo laittamalla molemmat etutassut läpyskän päälle, noutokapula nousee maasta, sivulletulot on Tarkkoja, koska se on Tärkeä Juttu Seelasta, maahanmeno onnistuu käskyllä (ja ilman, kun tarjoaa sitä niin paljon) ja paikallakin pysytään ihan kiltisti. Lisäksi temppukavalkaadista valkkasin meille kiepin (ja vastapäivään kaapin), koska se on usein koiralle mieluisa ja helppo opettaa. Seelan luoksetulot on tosi hyviä kentällä, ja hyviä ovat arjessakin, mutta kentällä tullaan Isoa Kovaa luokse. Mukavanoloinen toi on treenata, ja leikkii kentällä hyvin - ei kuitenkaan kestä sekapalkkausta vielä. Häiriöherkkyyttä en ole havainnut Seelassa oikeastaan missään vaiheessa.
Mallan kanssa ollaan nyt vähän aloiteltu treenejä avointa varten. Lähinnä luoksetulon pysäytystä eri tavoin, jäävien taaksekävelyä ja piilopaikkamakuita. Nouto ja kaukot meillä onkin kivalla mallilla (tällä hetkellä :D ). Katotaan jos vielä slan maan aikana päästäs kokeisiinkin. Malla on kanssa tuntunut taas tosi hyvältä treenata - intoa on ja tarkkuuttakin. Pitäisi jatkaa hyvin alkanutta tunnariharjoitteluakin, ja jospa rupeaisi oikeasti opettamaan sitä hyppyä avointa varten. Jos musta on alokasluokan hyppy typerä, niin ei se vedä mitään vertoja avoimen versiolle. Mä haluan voittajaluokkaan! (Tai jos rehellisiä ollaan niin en vielä kuitenkaan.)
Mallan kanssa on myös liidelty taas ja että pieni akka toimiikin kivasti treeneissä - nyt kun sen treeniohjaajan saisi siirrettyä kisaohjaajaksi niin hyvä tulisi. Otettiin nyt kontakteilla targetit käyttöön ja eron huomasi heti kun ylimääräinen epävarmuus koirasta hävisi saman tien. Eli ahneella paskanen loppu. :)
Nyt kun Malla aloitti juoksun, niin agitreeneihin ei ole sen kanssa asiaa. Olen nyt vienyt muiden koiria sitten ja ompa vaikeaa ohjata vierasta koiraa - Mallan kanssa on niin sellainen yhteinen sävel, että sitä on välittömästi ikävä. Vaan ehkä sitä oppii itsekin jotain. Ehkä. Seela on päässyt pariin otteeseen putkia juoksemaan ja voi kun se on nopea ja pätevä. :)
Eli kaikenkaikkiaan hyvää kuuluu, ja koirien kanssa on edelleen kiva oleskella ja elää. Ainut mikä tällä hetkellä ketuttaa on se, ettei ole rikasta ja komeaa miestä joka voisi palkata tänne siivoojan - mä en jaksaisi millään viettää vapaapäivää luutun varressa.
