BH-treeniä

Mitäköhän taas tuli tehtyä, kun ilmoitin Mallan bh-kokeeseen 8.11? Noh, nyt on treenattu jotakkii.

Seuraaminen on ollut yllättävän kivaa, joo-o, edistäähän se, mutta kontakti pysyy kivasti ja harvemmin koiralle tulee enää semmosia "häh, emmänyttajuuuuuu!?" -kohtauksia käännöksissäkään. Eihän tämä valmis ole, eikä sitä ehkä niin valmiiksi edes saa kun mitä haluaisin - varsinkaan ennen bh:ta.

Luoksetulot on kivoja ja vauhdikkaita, ei se eteen istu suoraan, mutta on nyt kuitenkin yrittänyt. Ainut ongelma, mikä eilen tuli, oli se, kun otinkin kokonaisen ja pyysin edestä sivulla. Käytti hienosti peräpäätään ja päätyi istumaan nurinpäin mun eteeni, perse tiukasti mun jalkojen välissä. Vähän nauratti.

Paikkamakuuta ollaan tehty, eilen kunnon häiriössä ja sain sitten kerran mölähdettyäkin, kun Elli leikitti Mioa metrin säteellä Mallan ympärillä. Leikittämisen kesti, mutta lelun heittoa ei. Karjaisin koiran maahan, ja pyysin että tekevät uudestaan, ja pysyi. En tiedä keksinkö enää tuosta isompaa häiriötä, koska noi on tehnyt varsinaiseksi taiteenlajiksi yhteisen kiihtymisen jos joku heittelee lelulla. Kaikenkaikkiaan Mallalla on tosi varma paikkamakuu.

Istumista ollaan vähän opeteltu (kaksi kertaa, hurjat) , ja mie vaadin liian nopeasti liikaa. Eli vaan häiriöttömiä istumisia paljon sisällä, ja katotaan siirretäänkö sitä ulos ennen bh-koetta ollenkaan.

Eihän tuo missään nimessä valmis tottikseltaan ole, istuminen (jäävänä ja eteenistumisena) on ihan keskeneräinen, ja seuraaminen ei ole supertarkkaa, mutta ihan hyvää kuitenkin.
Kaupunkiosuudesta tuli eilen hyvää treeniä kun ahtaalta lenkkipolulta ilman mitään ilmoittamista takaa juoksi Mallan ja Mion välistä musta provosoiva labukka omistajineen. Malla toki katsoi sitä, mutta suu pysyi kiinni, eikä hihnasta tempoiltu. Tämä on ollut meillä isoimpia hankaluuksia aikoinaan, mutta nykyään koiraohitukset menee niin iisisti, että aika isoja saa käydä, että koe siitä jäisi kiinni. Katotaan miten tiukka tuomari on tottiksen osalta.
En tykkää lähteä raakileen kanssa tekemään, mutta kun paikka saatiin ja muutenkin on mahdollisuus mennä, niin mennään nyt ottamaan ainakin kokemuksen kannalta. Toisaalta on kiva saada palautetta siitä, että miten toi meidän tämänhetkinen tekeminen kelpaisi pk-puolelle, koska mulla on itselläni rima ihan hirveän korkealla siitä, minkälaista sen kuuluu olla.

Ainut mistä koko juttu voi jäädä kiinni on, jos kentällä on yhtä röyhkeitä lintuja kun esim. Mion bh-kokeessa, missä ne hyppeli keskellä seuraamiskaaviota. Neiti on saanut vähän liiaksi viihdyttää itseään lintuja haukkiksessa jahtaamalla, ja vaikkei se ole siirtynyt oikeastaan muualle (toki kaupungin puluja tuijotellaan), niin se on ainut ihan selvä epävarmuustekijä kokeen osalta.

Laitetaas muutamia kuvia tämän viikon treeneistä.

Kivaa seuraamista

Paikkamakuukin on näköjään koirasta kivaa

Ooh, mikä motsku!

Sadeagia

Vaikka oli märkää ja pimeää niin ajeltiin Tiinan ja Lukan kanssa Muurameen. Miinakin oli mukana, ettei olisi joutunut olemaan pitkän päivän jälkeen vielä iltaakin yksin. Mallasta poiketen Miina ei saanut puuhaksi agia vaan luun kevythäkkiin mussutettavaksi. Meitä ei ollutkaan sitten muita Seijan lisäksi paikalla, joten ehdittiin tehdä paljon ja kunnolla.



Eka rata oli kieputusta, irtoamista ja hallintaa. Isoin jekku radalla oli kolmoshyppy, joka tuli suorittaa koiran irtoamisella niin, että ohjaaja kulkee putken toisella puolella.
Malla on tosi paljon edistynyt takaakierrossa, ja isojen kaarteiden sijaan se teki tosi nättiä ja esteenmyötäistä kakkoshypyllä. Irtoaminen kolmoshypylle onnistui ekan kerran jälkeen jolloin ohjasin Mallan kyllä esteelle asti, mutta se hyppäsi putken yli aidan sijaan.
Ensimmäinen loppupätkä meni ihan sähläykseksi kun kompastelin itseeni ja hätäilin, ja ohjasin koiran 6 putkeasta ohi. 7 rimakin tuli alas. Toistolla saatiin muhun tolkkua ja hitsi että olin ylpeä tosta elukasta, että sain sen ohjattua 5 esteelle ilman että se karkasi kertaakana putken väärään suuhun. Rata oli tarkoituksella melkoisen ahdas. Kaikenkaikkiaan hyvä harjoitus, ainut moite Mallalle lähdössä varastamisesta, mitä ei ole ennen tehnyt. Varastelu jatkui ihan lopputreeniin asti.

Toinen rata olikin sitten tämmöinen "ohjaa mahdollisimman kaukana koirasta" -treeni.



Tässä treenissä tuli sitten isoimmaksi kompastuskiveksi mun kiirehtiminen. Mallalla ei ole mitään ongelmia suorittaa kaukana musta, jos vaan olen rauhallinen, mutta jos kiirehdin niin se kiirehtii ja juoksee noi kevyet muovirimat alas. Herkimmin putosivat 2, 5, ja 7 rimat, 4:nkin tuli alas kerran. Noh, rauhassa vaan, melkein kävelyvauhtia, niin koirahan irtoaa vaikka minne, ja oli melkoisen ihq. Ratapiirros vähän vääristää, mutta seiskaeste oli periaatteessa takaa-kierto eikä ihan hollilla. Siinä vaiheessa kun Malla oli siellä, niin olin tyyliin kutosputken sisäänmenolla, mutta hienosti takaa-käskyllä haki esteen ja jatkoi 8:lle, jossa sitten Seija palkkasi patukalla.

Ihan selvästi mulle tulee paras fiilis just niistä hetkistä kun koira toimii kaukana musta ja kuuntelee ohjausta kauniisti, tekee nopeasti, tarkkaa ja etenee varmasti. Ja se tuntuu toimivan Mallallekin parhaiten, jos olen lähellä niin se joutuu liikaa arpomaan mitä siltä toivon. Voivoi. Nyt tuntuu taas siltä, että toi koira on vähän liian hieno mun käsiin, miten se voi osata esim. just noi takaakierrot kaukaa takaa ohjaamalla ilman että ikinä on opetettu!? Se ottaa niin hyvin ohjausta vastaan, että ei voi kun ihmetellä. Varsinkin kun se ei himmaile, vaan menee täysillä eteenpäin. Mistäköhän mulle saisi koiran tasoa vastaavat taidot?

Seija jo puheli että tehtäisi treeniporukan kanssa ensi talvena kimpassa kisamatkoja ykkösluokan kisoihin, että saisi tavallaan vetäjät neuvomaan myös siinä kisatilanteessa ja opittua varsinaisesta kisaamisesta yhdessä ryhmän kanssa. (Ja saisi bensakulut jaettua ja matkaseuraa koko ryhmästä ohjaajineen kun kaikilla on ykkösluokan koiria). Ajatus agissa kisaamisessa on mulle ollut aina semmoinen impossible dream mun mielikuvissa, mutta hups, nythän mulla on tossa kisalisenssiä vajaa kisavalmis ykkösluokan koira. Kuinka tässä näin on piässyt käymään?

Lähtökohta kun kuitenkin oli tämä

Hakua paintball-radalla Laajavuoressa

Lähdettiin pienellä porukalla ja seitsemän koiran voimin hakutreeneihin keskiviikkona. Alueena paintball-rata toisella puolella selkeämpää maastoa, märkää, kiviä ja kumpuja + telineet, toinen puoli ryteikköä ja isoja kaatuneita puita.

Mallalle kolme ukkoa suorapalkalla. En ottanut haukkumista, koska pitäisi miettiä miten sen metsään vie luontevasti. Ensimmäinen ukko radan puolelta mistä tuuli. Ukko tornissa. Malla lähti hyvin, ja löysi ukon, mutta ei tiennyt mitä tehdä kun ei osannut kiivetä torniin (toisin kuin oletin) joten pari kertaa pyörittyään kävi lähialueen läpi ja palasi kaartelemaan telinettä. Olisi pitänyt ohjeistaa ukko paremmin, että olisi neuvonut Mallan luokseen kun se selvästi löysi kuitenkin.

Toinen ukko myötätuuleen alueen takarajalle ison juurakon taakse. No problem.

Kolmas ukko takakulmaan, ja nyt minusta Malla otti jäljestä hajua kun ukko ei ollut kunnolla kiertänyt. Ihan hauska treeni ja koiralla kivaa. Miinakin oli mukana, mutta vaan aluetta tallaamassa.

Mallan kanssa vähän tehokkaampaa tokoa ja Miinan kanssa pikkuhiljaa takaisin kentille

Oltiin koulun takana hiekkakentällä tekemässä treeni. Aloitin Miinan kanssa.

Tein ensin lyhyen seuraamispätkän, meni ihan ok.
Luoksetuloja tein kanssa, ekalla ei pysähtynyt, sitten pari toistoa vaan lyhyellä matkalla ja käsimerkkiä vahvistaen, sitten tosi nappi pysäytys ja normiluoksetulo.
Pari noutoa, jotka oli tosi hyviä, ja sitten palloleikkiä ja Malla kehiin.

Mallan kanssa pitäisi saada siihen vähän tehokkuutta, se osaa tekniikan (on osannut kohta kaksi vuotta), mutta se draivi mitä toivon, puuttuu. Noh, nyt sitten tehtiin hartiavoimin hommia järkynkokoisen juuttimotskun kanssa, ja hiki tuli, peukaloon reikä, motskusta irtosi kahva ja koira oli väsynyt mutta onnellinen viiden minuutin jälkeen. Olen aina kuvitellut, että mun kunto ei kestä agia, mutta ei se taida kestää tokoakaan.

Niinjoo, laitetaas likoista syyskuvat




Noitakin on kotiutunut oikein hienosti. Malla on sen suosikkikoira.


Ja alkaa niillä Riivankin kanssa synkata

Muurame 7.10

Tänään mulla takkusi ihan kauheasti ohjaamisen kanssa. Ja oli Mallalle aika haasteellinen rata koska ei olla tehty näin hankalia takaaleikkauksia. Aikaisemmin edessä on ollut aina vetävä este, joten koira oli vähän hämillään ja meni sitten vähän epävarmaksi ja lakkasi tekemästä tavalliseen tyyliinsä. Kontaktit olivat tosi hyvät mutta tajusin että missä vaiheessa olen ruvennut vaatimaan koiraa istumaan kontaktille kun alunperin tolle halusin 2 on 2 off -kontaktit. Pitää miettiä miten niiden kanssa tehdään.

Rata oli tämmöinen. Ongelmia tuotti siis takaaleikkaus nelosaidalla.

Noita tuli taloon

Näistä Noita tykkää


Tästä Noita ei vielä tykkää

Muuramen agia kera kuuman koiran ja kuumeisen ohjaajan

Tosi hyvä yhdistelmä oltiin. Mie en jaksanut juosta ja koira nautti täysin rinnoin kun sai irrota.



Olipa kerrankin treeni jossa ei oikeasti ollut mitään ongelmia. Yhden kerran ohjasin ohi sinisen kolmoshypyn kun tehtiin punaista rataa ylhäältä alhaalle. Rima oli kyllä tosi lyhyt.

Tänään olen ollut edelleen kipeänä, Elli kävi Mallan kanssa lenkillä ja me käytiin Miinan ja Katlan kanssa oikein rauhallinen käpöttelylenkki. Enpä oikein tiedä miten huomisesta koulupäivästä selviän.