Pientä tokonpoikasta ja kuulumisia

Oltiin aamulla ottamassa vähän treeniä. Mun ykkösenjälkeinen krapula vaan jatkuu. En saanut oikein mitään järkevää Mallan kanssa aikaiseksi. Ruutua tehtiin ja se nyt on ihan hyvä, mutta en ole sitä saanut eteenpäin.
Miinan kanssa tehtiin vaan pari noutoa, mulla oli Malla siinä häiriönä ja nostamassa vähän kilpailijana tarvetta mennä kapulalle viime treenin epäonnistumisien jälkeen. Hyvin toimi, myös sitten kun Malla teki paikkamakuuta ja tehtiin yksi nouto ilman Kaljua Broileria (Mallan tämänhetkinen intiaaninimi) häiritsemässä.
Tein liikkeestä istumista kahdella koiralla yhtä aikaa. Täysin turhanpäiväinen harjoitus, mutta kyllähän ne silloin tällöin istui ihan nätisti molemmat.

Oltiin Mallan kanssa eilen lenkillä Haukanniemessä Pessi-lapinkoiran kanssa ja kaksikolla synkkasi hyvin mitä tuli lintujenjahtaustyyliin. Tänään sitten Remun kanssa lenkkeiltiin melkein kaksi tuntia ja nyt illalla herättyään Malla linkutti jalkaansa, liekö joku lihasjumi iskenyt kun revitelty koko viikonloppu. Pitää antaa huominen levätä, ja vaikka vähän hieroakin, niin josko menisi ohi.

Käytiin tekemässä vieraassa paikassa ja vieraan koiran kanssa paikkamakuu hotellin parkkiksella lenkin jälkeen. Hyvin meni. Tein luoksetulon ja maahanmenon, jota toi ei olisi halunnut tehdä märälle asvaltille.

Voi olla, että olen turhan toiveikas, mutta tuntuu että uusi antibioottikuuri joka saatiin Miinalle torstaina alkaa tehota. Aamulla kun heräsin niin vesikuppia ei ollut tyhjennetty ja nukuttiin kymmeneen, kun yleensä olen kuudelta joutunut viemään mummokoiraa ulos. Mutta joku epäonni tässä on, että kun toinen on parempana, niin toinen sitten aloittaa saman tien linkuttamaan.

Niinjoo, meillähän olisi pitänyt olla eilen paimennustaipumustesti ja suureksi pettymykseksi testi peruttiin viime hetkellä. Toivottavasti se joka tästä sotkusta on vastuussa on ihan helvetin ylpeä itsestään. Toivottavasti saadaan kuitenkin testi järjestettyä vielä, varmaan kaikki osallistujat sitä odottivat innolla, ja inhottavaa jos tahallisella pahanteolla (miltään muulta se ei minusta vaikuta) saadaan koko homma kaatumaan.

Miinan kanssa jälkeä

Käytiin aamulla tekemässä ekaa kertaa mummokoiran kanssa peltojälkeä. Metsäjälkeä toi on ajanut muutamia kertoja, mutta käytiinpäs kokeilemassa.

Tein kahdella kulmalla reilu 100 metrin jäljen, ja tyhmänä laitoin kissannappulan joka askeleelle, vaikken metsässä tätä tee. No arvaahan sen, että koira kaahotti aluksi namin perään ihan liikaa, ja kun korjasin niin lakkasi tekemästä, tuijotti mua, tuijotti Elliä ja oli niin herkkistä että ei päästy jatkamaan ennen kuin annoin enemmän liinaa. Selvästi oli vähän outoa tolle tehdä heinikossa, koska ei se yleensä herkistele kun tekee.

Namit saa ton liian kuumaksi jäljellä, mutta jotenkin sain sen rauhoitettua ekan kulman (joka oli multa paskasti tehty) jälkeen ja vaikka savisten polkujen ylitys meinasi takuta ja jälki hukkua niillä, niin jatkoi varmasti jäljen etsimistä. Toinen kulma oli hieno.

Pitäisi tehdä jälkeä useammin kuin kerran vuodessa niin saisi edettyäkin eikä varmistella että mitä se osaa ja mitä ei joka kerta kun jälkeä vaivautuu tallaamaan.

Muuramen agia 23.9

Oltiin taas treeneissä. Tällä kertaa pehmeäpohjaisella kentällä Seijan luona. Pehmeä pohja oli selvästi Mallalle vähän outo alusta, ja kun oli vielä ohuet rimat niin neiti heittäytyi varsin typeräksi ja pudotteli rimoja kunnes onnistui hutiloidessaan pudottamaan aidan päähänsä. Sitten tuli jotain tolkkua. Mulla oli pitkä päivä takana, joten keskittyminen treeniin ei meinannut onnistua. Onneksi on etenevä ja tekevä koira, joka paikkasi mun aika onnettomiakin mokia.



Tehtiin harjoitus kahteen otteeseen, toisella kerralla ohjattiin koiraa pääsääntöisesti vasemmalta, toisella kertaa oikealta. Oikea oli jostain syystä mulle helpompi. 3-rima putoili reippaasti ja onnistuin ohjaamaan koiran vähän liian monta kertaa putken väärään päähän. Koira oli mainio, mutta minä en.

Tehtiin myös puomia yksittäisenä esteenä hihnassa. Ei ongelmia. Vielä. Nyt. Tällä kertaa.

Rotumestaruustoko 21.9.2008

Meidän tokouraan Mallan kanssa sopisi hyvin eräästä lastenkirjastakin tuttu kysymys:
Ja kuinkas sitten kävikään?
Malla on koira, josta toivoin vähintään Miinaa potenssiin kaksi tokokoirana, ja josta olen tässä kesän aikana tullut siihen tulokseen, että ei siitä sellaista tule, eikä ole, eikä ole tarviskaan.
Ja kuinkas sitten kävikään?
Noh, tänään kokeessa Malla sitten olikin tokokoira.

Tuomari Salme Mujunen
Alokasluokka
Cossak's Wynne-Vauhgan (tuntuupa oudolta!)

Luoksepäästävyys 10 (x1) =10
Paikkamakuu 10 (x3) = 30
Seuraaminen hihnassa 9½ (x2) = 19
Seuraaminen taluttimetta 8½ (x4) = 34
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9½ (x2) = 19
Luoksetulo 10 (x3) = 30
Seisominen seuraamisen yhteydessä 9½ (x2) = 19
Estehyppy 5 (x2) = 10
Kokonaisvaikutelma 9½ (x1) = 9½

180,5 pistettä, I-tulos, kp, 4.sija

Mun vertailukohta tosta koirasta on ihan väärä. Miinan sijaan mun pitäisi katsoa sääntökirjaa.
Malla suoritti kaikki liikkeet häntä pystyssä naama nauraen ja omaan mallamaiseen tanssahtelevaan tahtiinsa. Ja sehän riittää, ja on oikein, vaikka minä aina Käävän "suorittamista" parjaan.
Itseasiassa tänään minä olin (vaihteeksi taas) se, joka koiran vielä paremman suorituksen töpeksi hypyssä. En varmistanut, onko koira valmis, ja kun se meni maahan hypättyään sössin liikkeen lopun lähtemällä kehumaan koiraa ennen liikkurin lupaa.

Mutta meillä oli hauskaa, ja jos ei mitään muuta iloa ole niistä kaikista kokeista joissa olen Miinan kanssa mokaillut, niin se sentään, että Mallan kanssa osasin olla rento ja iloinen ja tehdä liikkeet pää pystyssä, niin kuin oikeasti olisin ollut varma, että koira osaa.

Tokoa Miinan kanssa

Tehtiin takapihan pikkukentällä tokotreeni.

Aloitin luoksetulosta, ensin pelkkää pysäytystä, sitten pari suoraa luoksetuloa.Tosi hyvin onnistui, tosin pimeässä Miinan oli vähän hankala saada palkaksi heitettyjä frolicinsilppuja kiinni.

Luoksetulon jälkeen otettiin pieni suora pätkä seuraamista tempovaihteluin. Bileet! Koira patoaa!

Tehtiin kaksi kokonaista noutoa, jotka oli tosi hyviä, ripeitä ja nättejä. Sitten pari ohjatun harjoitusta, mutta koiraa ei enää kiinnostanut, joten en sitten viitsinyt hämärällä härnätä tolla enempää.

Liikkeestä istumista tein tutittamalla ja palkka tuli eri vaiheissa istumista. Lopulta tein apujen seassa pari ilman apuja, ja koira toimi hyvin. Jeps.

Sitten pitempi kaavio seuraamista. Nyt tempovaihteluista seurasi se, että ei istunutkaan perusasentoon kun piti pysähtymistä vaan tempovaihteluna. Sitten suora pätkä, jossa vaan palkkasin nopeasta perusasennosta.

Sitten mokasin minä, kun ajattelin, että otetaan vielä yksi sellainen Onnistunut Upea Nouto ja lähdetään. No tuli täydellisen Epäonnistunut Nouto. Se ei mennyt kapulalle vaan nuuski maata, ja minä tietysti sitten mörähdin sille - mikä ei mitään auttanut, mutta kun sain vihdoin menemään kapulalle, niin palautus tosi hieno. Noh, sitten tehtiin niin että reviteltiin kapulalla, heitin, ja kun vaan meni hakemaan, niin kehut, revitys, ja tätä niin pitkään ettei himmannut hakemisessa. Superpalkaksi pallolla leikkimistä ja äkkiä pois kentältä ennen kuin munaan vielä enemmän.

Eli taas noottia itselle.

Mallan kanssa ei olla treenattu, eikä tulla treenaamaan kun paikkamakuu ja luoksepäästävyys kenties kerran ennen koetta. Saapi nähdä, miten sujuu. Huomenna lähdetään Kiuruvedelle Mariannen luokse, ja sieltä sitten sunnuntaina Iisalmeen. Olen ihmetellyt kun ei ole jännittänyt kauheasti, mutta nyt kun tämän kirjoitti niin jo alkoi jännittää.

Käytiin keskiviikkona lapinporokoira Remun (Rakkahalti) kanssa lenkillä, ja Mallalla ja Remulla synkkasi tosi hyvin vaikka yleensähän Malla ei kauheasti nuorista uroksista välitä.

Agilityä - välistävetoja

Näiden tiistaipäivien jälkeen ohjaaja alkaa olla aika naatti. Kouluun yhdeksältä, viideltä pois, kuudelta lämmittelemään koiraa treeneihin ja seiskalta agitreenit.

Tänään tehtiin sitten tällaista. Isompina teemoina keppien avokulmat ja sujuvat välistävedot. Rengasta ja kontakteja muistuteltiin myös.



Alkupätkässä ei isoja ongelmia, lähdettiin samaa matkaa ja koira irtosi yhtä kertaa lukuunottamatta hyvin a:lle ja jäi harjalle odottamaan että puuskutan paikalle, kontaktit piti muistutella hidastamalla selkänahasta kun meinasi mennä överiksi, sitten tajusi toppuutella itsekin. Toisella kierroksella renkaasta lähdössä kerran ohi, mutta muuten hakee kyllä tosi nätisti rengasta. Keppien avokulmassa ongelmana lähinnä se, että koiran kääntäminen ei ollut ekan välin jälkeen kauhean helppoa. Muuten Mallalla taas oikein kivoja keppejä tänään.

Välistävetoja olen jotenkin itse jännittänyt, enkä niitä ole oikein uskaltanut itsenäisesti harjoitella. Ensin meinasi mennä kaarteet tosi pitkiksi ja 7 hyppy tästä ja mun hitaudesta ja väärästä asettautumisesta (liian takana) johtuen sitten mentiin väärältä puolelta. Seija sitten mulle selitti mitä pitää tehdä, ja käsitin väärin. Seija sanoo: älä itse peruuta taakse äläkä keskemmälle vaan tee puolivalssi ja etene, niin minä käsitin, että mun ei pidä jäädä himmaamaan vaan tehdä puolivalssi keskemmälle. Roger.
Noooh, kun kommunikaatioprobleema selvisi, niin kappas kun tuntui että kerrankin ohjaan tosi hienosti, ja koira teki tosi hienosti aidat, ei mitään turhia mutkia, suunta eteenpäin, vauhtia tosi kivasti.

Ensimmäisten hyppyjen takia ekalla kierroksella meni putki ruttuun kun ohjasin ihan perseelleen (just ja just sain Mallan pidettyä pois a:lta) ja luovutin jo melkein heti aitojen jälkeen. Koira sitten piti omaakivaa hyppimällä putken kurttuun, ja seuraavilla kierroksilla tuli lähinnä kiire kun koira sinkosi putkeen hirveällä vauhdilla. Loppupätkässä ei ongelmia.

Mulla on tosi tyytyväinen olo näiden treenien jälkeen. Jotenkin oma ohjaaminen tuntuu selkiytyneen ja neuvot menee perille (kunhan ne ensin tajuaa) eri tavalla kuin aikaisemmin. Ja luotto koiraan ja sen osaamiseen ja vauhtiin on kasvanut.

Juteltiin takaisintulomatkalla treenikaverin kanssa siitä, miten pitäisi treeniblogiin sitä omaa edistymistäkin muistaa laittaa, koska itse tässä oppii paljon enemmän kuin koira (jos näin voi sanoa). Koetan parantaa tapani. Tänään olin tositositosi iloinen, kun opin nuo välistävedot, ja jotenkin oman kropan ja juoksulinjan käyttö tuntui selkeämmältä kuin aikaisemmin. Tuli pitkästä aikaa sellainen luottofiilis, että eiköhän tästä oikeasti saada mulle ja Mallalle ihan kelvollinen laji ihan kisamielessäkin.

Ennen pidempiä tunteellisuuksia painun nukkumaan.

***

Miinan kuulumisia sen verran, että se merkkaili eilen ihan älyttömästi. Se on reipas mutta juo ja kusee edelleen aika lailla. Täksi yöksi jätän veden antamatta, kun viime yönä vastapesty matto oli pissattu läpimäräksi, vaikka käytin sen tosi hyvin ulkona ja annoin ruuankin aikaisemmin. Lenkillä Miina merkkailee tosi paljon (nyt ihan selvästi se lisääntynyt), että vaikea sanoa onko se parantumassa kun kusimäärät ei ole holtittomia vai onko se tekemässä juoksua, vai mistä nyt on kyse. Pissanäyte pitäisi toimittaa eläinlääkäriin, mutta kyydin kanssa on ollut vähän ongelmia. Ei ne antibiootit kuitenkaan ainakaan pahaa tehneet.

Tokoilua pariin otteeseen molempien kanssa

Eilen iltalenkillä extempore-sessio läheisellä parkkipaikalla.

Mallalle seuraaminen, joka ei ollut kauhean hyvää, mutta ei toi kyllä innostunut onnettomasta risusta, jonka kaappasin palkaksi.

Luoksetuloja tehtiin kaksi ensimmäinen meni himmailuksi kun mun takaa läheltä käveli lenkkeilijä ja pimeällä piti Möllön hetkeksi katsahtaa että mikä on miehiään. Toinen ok.

Miina: seuraamista pienin tempovaihteluin. Tosi ihanaa, kun koira ei edistä kuin mielipuoli ja patoaa!

Luoksetulo normaalina, mutta pysäytyksen käskysanalla. Eka himmailua, toka ok.

Tänään Mallan virallinen viimeinen treeni ennen koetta. Mentiin vieraaseen paikkaan jossa oli vaan Mallalle vieraita koiria. Nopeasti sopeutui häiriöön ja jaksoi keskittyä, olin tosi tyytyväinen, tuskin kokeessa tulee ihmeempiä ongelmia.

Paikkamakuu 3 minuuttia, vaikka paikkamakuuseura oli Mallalle vähän nyrpeästi kommentoinut kun tultiin kentälle, niin rauhallinen makuu, vähän piti aluksi rauhoitella vieruskaveria kääntämällä päätä pois, mutta laski pään sitten etutassujen väliin. Itse varmaan liikahdin tai hymyilin tai jotain, koska nosti sitten pään ja tosi intensiivisesti tuijotti mua loppuajan. Pitää muistaa olla ihan tyyni, toi lukee ihan liikaa pienistäkin jutuista. Hyvä paikkamakuu.

Luoksepäästävyys: ekalla kerralla nousi ja meni tervehtimään hillitysti. Toisella kerralla pysyi paikallaan. Mulle oikeastaan ihan sama miten tämä menee, kun tiedän että se menee läpi, se jos se nyt nousee seisomaan ja tervehtii vähän heiluttamalla häntää on ihan ok, kun ei tätä olla sen kummemmin harjoiteltukaan.

Seuraaminen hihnassa: SUPERRRR! Tai siis, mittapuulla Malla.

Jäävät: maahanmeno tosi hyvä ja tulipahan töpättyäkin mun osalta. Annoin Miinan seisomaanjääntikäskyn Mallalle ja toi lakosi nopsaan maahan siitä. Eli pitää pitää mielessä ettei sekoita käskyjä kokeessa. Omalla käskyllä tosi magee seisominen, ja varmasti jäi seisomaan ja odotti hyvin palkkaa kun seisoin vierellä. En ottanut liikettä loppuun kun aikaisemmin on ollut ennakointia.

Luoksetulossa kävi sellainen ihme, että vaikka koira vähän käytti mun kättä liaanina, niin tuli suoraan perusasentoon.

Miinan kanssa tehtiin illalla kaukokäskyjä. Liekö Pipan opit menneet kerralla jakeluun, koska oli tosi nätit ylösnousut eikä mitään protestointia.

Piritta Pärssisen tokokoulutus

Oltiin molempien koirien kanssa muutamaan liikkeeseen hakemassa neuvoja, ja neuvoja saatiin.

Miina:
Seuraaminen: seuraamispaikka on sillä tiedossa, mutta kun palkkaa ei tule se alkaa edistämään ja silloin paikka katoaa. Miinalta rauhallisempaa seuraamista kuin yleensä.
Kokeiltiin miten peruuttaminen korjaavana liikkeenä paransi, mutta takapalkalla (niin ettei mulla ole mitään palkkaa ylipäätään mukana) ja nopeuden pienet vaihtelut ja rytminmuutokset sai sen skarppaamaan ja pitkiä pätkiä saatiin just nättiä seuraamista.

Kaukokäskyt: pelkäsin että kun Miina oli niin rauhallinen, etten saisi lainkaan näytettyä mitä ongelmia meillä kaukoissa on (kiihtyy siis reippaasti), mutta pelkäsin turhaan. Ensin oli piiiiip, sitten oli Miinalle hyvin tyypillinen, heilutan häntää, teen, kunnes alkaa ärsyttää ja sitten räkytän. Noh, menin koiran luokse, kielsin, otin kuonosta kiinni, uudelleen. Ei haukkunut enää, mutta...
Sitten se lähti häipymään paikalta. Menin lähemmäs, ja onnistui mutta heti pidemmältä matkalta ja useammalla käskyllä alkoi lähtemään. Kielsin sitä ja otettiin ilman palkkaa uudestaan.
Mummokoira ei luovuttanut vieläkään.
Se ei suostunut nousemaan yhtään mihinkään. Tuijotti vaan mua ja heilutti häntää. Noh, menin ja nostin sen istumaan. Sitten se vaihtoi edelliseen tyyliin hoitaa hommia.
Noh, ei kun koira hihnaan, ja jos ei tottele, niin kouluttaja sitten hihnasta veti sen istualleen, kun näki ettei koiralla mitään varsinaista ongelmaa liikkeen kanssa ollut. Kahdesti hihnasta apuja, ja sitten tehtiin tosi hyvä sarja, ja megapalkka.

Luoksetulossa lähinnä mun oma käsimerkki oli tosi epäselvä, mikä on noita ongelmia aiheuttanut. Selkiytettiin sitten sitä käsimerkin merkitystä taaksepäin kävelyllä, ja sitten käsimerkistä pysähtymisestä toisella kädellä nami joskus heti käsimerkin yhteydessä, joskus pienellä viiveellä. Tehtiin ihan mahtava kokonainen luoksetulo ton treenin jälkeen.

Mallan kanssa oli seuraamisessa lähinnä se, miten saisin sen mua lähemmäs. Tähän ei oikeastaan kauheasti saatu apuja, mutta yleisesti siihen, että tolta pitää vaatia sitä keskittymistä ennen kuin mitään tapahtuu, ja se on ihan totta, mie olen sitä kontaktia siltä saanut lähinnä huijaamalla, ja tänään tuli muiden koirakoiden juttuja katsellessa just se pointti esiin, että ei se asia parane sillä, että sen yrittää jollain kepulikonstilla kiertää.

Noutoon haettiin avustavalla ihmisellä varmuutta. Näytettiin malliksi yksi meidän "normaali" nouto, kentällä merkki yhdessä laidassa, ruutu yhdessä. Heitin kapulan poispäin niistä. Malla juoksee ja saalistaa merkin, sieltä pyllyhepulilla kapulan luokse, jonka otti suuhun kunnes... bongaa ruudun, jolloin kapula putoaa ja juoksee tekemään ruudun. (Uusi liike evl:ään tästä, merkiltä noutokapulan vienti ruutuun, Mallahan on NERO!)
Noh tehtiin sitten hetsaamista niin että estin koiran pääsemisen kapulaan ja kouluttaja heilutti sitä. Siitä sitten pari hyvää toistoa ja lopulta päästiin siihen että heitin kapulan itse, vein koiran pannasta kauemmas, mikä yllättäen nostatti Mallaa (ei se niin ohjaajapehmo ole kun mitä luulen) ja tehtiin tosi loistava nouto.

Oli oikein kivaa ja opettavaista seurata myös muiden treenejä ja neuvoja, ja onneksi ei ollut tuon rankempi koulutus, niin uskallettiin Miinankin kanssa lähteä, vaikka se vielä toipilaana onkin. Koirat oli tosi reippaasti.

Muuramen agia 9.9.

Oltiin pitkästä aikaa tekemässä treeniä. Kepeille lähestyminen tänään teemana. Emäntä oli ruosteessa, Malla ei. Tietäähän sen, mitä siitä seuraa.

  

Eli vasemmalla eka harjoitus, missä takaa kiertämisen perusteita. Ei ongelmia muuten paitsi että koiralla ihan kauhea vauhti ja omistaja ei ihan ollut hereillä ekalla kerralla joten pujotteluun meno plörinäksi. Toisella kerralla Malla haki ekan välin tosi pitkältä ja oli hieno.

Toinen rata tietysti piti lähteä yhtä aikaa koiran kanssa. Ja Mallalla oli raketti perseessä -päivä. Noh, vauhtia riitti.

Tokotreeni Mallan kanssa

Tehtiin hyppynoutoa, noutoon koetin saada vauhtia ja lähinnä leikittiin ja koettiin tehdä mahdollisimman hauska ja ei-koemainen treeni vastapainoksi edelliselle.
Kun oli häiriötä, niin tehtiin myös paikkamakuu niin, että koirat jätettiin evl-tyyliin (Malla meni maahan Hannan käskystä ja annoin mennä), sekä myös paikkaistuminen, joka onnistui hyvin (tosin Malla istui lonkalla).

Koeluontoinen Mallan kanssa, avoimen liikkeet Miinan kanssa

Malla

Luoksepäästävyys: 10 (nousi seisomaan)
Paikkamakuu: 10
Seuraaminen hihnassa: 8,5 (seuraamispaikka eli, multa liikaa apuja, käännöksissä löysyyttä, mutta perusreipasta ja nätti katsekontakti)
Seuraaminen vapaana: 9 (käännöksissä löysyyttä, mutta muuten parempi seuraaminen)
Liikkeestä maahanmeno: 10 (tosi nätti ja nopea maahanmeno)
Luoksetulo: 9,5 (meinasi vähän mennä pitkäksi suoraan sivulletulo)
Liikkeestä seisominen: 9 (ennakoi perusasennon)
Estehyppy: 9 (ennakoi perusasennon)
Kokonaisvaikutelma: 10 (reipasta, parasta tokoa mitä ikinä tolta koiralta olen saanut, tosi reipasta ja vietti kesti läpi koko "kokeen". Nopeat reagoinnit käskyyn, hyvä kontakti)

187,5 pistettä, I-tulos

Tarkoitus oli tehdä kokeenomainen ennen Iisalmea, ja tosi hienosti meni. Toki häiriötä ei ollut nimeksikään, mutta häiriöherkkyys ei ole ollut meillä kyllä mikään hirveä ongelma, ellei mitään tosi odottamatonta tapahdu.

Miinan kanssa tehtiin avoimen liikkeet ja Elli arvosteli ne meille. Treenaamattomuus näkyi: liikkeestä seisominen, nouto ja estehyppy nollille. Kaukoista vitonen ja luoksetulo seiska. Miinalla oli hirveän hauskaa, mutta siihen se sitten jäikin. Mielenpiristystreeni oli kyllä tarpeen kun onnistuin saamaan nuo avoimen liikkeet aika tylsiksi ja tukkoisiksi yhdessä vaiheessa.

Terveystuloksia

Mion (Cossak's Wilful Wile) lonkka- ja kyynärtulokset saatiin kennelliitosta: C/C, 0/0

Eläinlääkärikäynti

Vapisevin käsin kiikutin tänään koiran ja pissapurkin Läissyn kyyditsemänä eläinklinikka Otsoon.
Virtsanäyte tutkittiin, verta ja tulehdusarvot koholla, mahaa tunnusteltiin ja sieltä löydettiin möykky, joka ultrattiin virtsakiviepäilynä. Ultrassa ei virtsakiviä mutta jotain muutoksia, joten siirryttiin sitten vielä röntgenhuoneeseen jossa sitten otettiin sisäelimistä tarkemmin kuvia.

Kyllä säikäytti kun kyljen kohdalla puolikkaan nyrkin kokoinen valkoinen selvärajainen löydös. Eläinlääkäri meni vakavaksi ja menin minäkin. Otettiin lisäkuvia että saataisi paikannettua möykky tarkalleen, ja onneksi olikin hyviä uutisia. Eilinen rustoluu se siellä köllötti mahalaukussa onnellisena.

Noh, se omituisuus minkä eläinlääkäri löysi on paksusuolessa. Mitään selviä muutoksia siellä ei ole (eli selkeärajaista kasvainta), mutta jotakin kuitenkin. Hoidetaan nyt koiralta tuo tosi äkäinen virtsis pois ja kontrollikäynnillä sitten tarkistetaan palautuvatko arvot normaaleiksi. Eläinlääkäri oli sitä mieltä, että tuo suolimuutos ei ole syynä näihin oireisiin.

Kahden kuukauden sisään Miinalta on pudonnut painoa melkein 1,5 kiloa, vaikka koira on näyttänyt tosi turvonneelta, että on se ihan selvästi ollut kipeänä. Mutta kun on niin junttura että ei näytä että on kipeä, elämä on ihanaa, lenkillä revitellään ja metsästetään ateriaksi sammakoita (yöks) ja tokoilu on maailman parasta.

Nyt vaan katotaan miten lääkkeet lähtee puremaan, ja antaa mummon rauhassa toipua ennen kuin mietitään mitään kokeita. Iso kivi vierähti kuitenkin sydämeltä kun mitään akuuttia ja hengenvaarallista ei löytynyt. Noissa sisäelinkuvissa näkyi hyvin myös mummokoiran selän tila, ja selkä oli siisti ja terve. Ei mikään suuri ylläri kun ei tuossa mummokoirassa ole mitään jäykkyyksiä tai muita oireita ollut sen jälkeen kun toipui siitä viime talven rajusta kaatumisesta.

Miina oli eläinlääkärillä kuin kotonaan. Otti aamutirsat vuoroa odotellessa, tyynesti antoi kopeloida vatsan, ajella karvat, ultrata ja pitää eri asennoissa kun röntgenkuvia otettiin, joten rauhoitusta ei tarvittu. Miina sai eläinlääkäriltä kehuja miten tyynesti se suhtautuu kaikkiin epämielyttäviinkin hoitotoimenpiteisiin.

***

Tänään tuli postissa ilmoitus valionarvokunniakirjasta. Ei olisi just nyt kauheasti ylimääräistä kun tuo lekurireissu söi vuokrarahat aika sievästi.

Malla on nyt sitten maksettu Iisalmeen, ja mua jännittää jo nyt niin paljon että pitää koko ajan ravata vessassa.

Miinasta

Miina on nyt kolme viikkoa juonut kuin heikkopäinen ja tilanne ei ole helpottunut edes kotiin päästyämme, joten eläinlääkärille ollaan menossa huomenna ottamaan virtsa- ja verikokeet. Miina on ollut ihan reipas, ei kieltäydy tokosta, eikä lenkistä, mutta juominen vaan pahentuu ja pidätyskyky on sitten koetuksilla. En uskalla oikein odottaa, että koira muuttuu apeaksi. Ei se ilman syytä joisi noin paljon.

Mua pelottaa ihan hirveästi.

Rotumestaruustokoon ei osallistuta, eikä myöskään paimennustaippareihin.
Katotaan uusia koitoksia sitten kunhan saadaan mummeli kuntoon.

Sitä ajatusta jos en halua ajatella.