Laukaassa agia

Oltiin Räkälingon kanssa joukon jatkona Laukaassa. Tehtiin kolmea harjoitusta.

1) Puomin alta menee u-putki, jonka edessä hyppy. Putkesta ohjataan kiertämään este takaa, ja siitä puomille.

- Meni hyvin, pari huonoa hypylle vientiä, josta koira kiersi minun väärälle puolelle. Puomi oli tosi hyvä, ja otti hyvin kontaktit.

2) Muuten sama, mutta toinen pää putkesta, hyppy suoritetaan suoraan ja tehdään tiukka käännös puomille.

- Tök. Tök. Se tiukka käännös oli hankala, mutta muuten ihan ok.

3) 3 aitaa suorassa linjassa, s-putki, joka suoraan hyppyjen jälkeen. Putken toisessa päässä kepit, joista sitten suorassa linjassa rengas.

- Tosi hyvä, huolimattomasti jos vei putkeen, niin meni ohi. Kepeillä kun sai ekan välin vaan varmistettua, niin meni älyttömän hyvin. Malla alkaa irtoamaan minusta kepeillä ja pujottelee tosi hyvällä draivilla ja oikein. Kokeilin pujottelua niin, että olin edelläkin, ja myös erilaisia vauhteja, ja vaikka menin aika nopeasti, niin koira teki hirveän hyvin. Renkaassa vähän ongelmaa, kun itse rupesin isojalkaista estettä väistämään niin koirakin hyppäsi sivusta. Otettiin niin, että Tarja palkkasi ja saatiin toimimaan. Jee.

Kivaa oli. Väsyttää. Nukkumaan.

Möö-Möön touhupäivä, Miinan tokotreeni

Tehtiin aamulla takapihan hiekkaparkkiksella tokotreeni.

Paikkamakuu piilossa: ok, mutta kun Elli välipalkkasi Mion, nousi istumaan, palautin maahan, makasi loppuun hyvin.

Seuraaminen hyvää!

Nouto: tehtiin yksi nopea nouto, en ottanut loppuasentoa, mutta palautti vauhdilla laukaten.

Jäävät: maahanmenossa yritti ensin luistaa, loput hyviä ja nopeita.

Luoksetulo. Örm. Pysäytys ei toimi käsimerkillä. Kokeilin ääntä, toimi. Katsotaan mitä tehdään tämän kanssa.

Kaukot ei toimineet, tyhmä otin treenin vikana.

Tunnarikapulan pito ei onnistunut kauhean hyvin.

Malla kävi Santerin ja Vauhdin kanssa lähemmäs kolme tuntia Laajavuoressa juoksemassa, kun kotiuduttiin, levättiin reilu tunti ja lähdettiin agitreeneihin, joista kotiuduttiin yhdeksän jälkeen. Toki iso osa meni ihan vaan radan kasaamiseen kolmistaan.



Olipa mukavaa. Ekalla kerralla Malla oli aivan tulessa. 3 hypyn jälkeen pussi ja 5 hyppy aiheutti päänvaivaa. Kääntö kepeille sujui hyvin ja herranjumala kun koira oli tulessa kepeillä. Jouduin juoksemaan että pysyin mukana. Loistavat, loppuun asti oikein tehdyt kepit. Olin NIIN ylpeä.

Keinulla ekalla kerralla loppui rata, kun Nata tuli keinulle kärttämään palkkaa. Otettiin alusta.

Isoin ongelma oli, kuten arvelinkin, aidat 15 ja 16. En oikein saanut siihen sellaista lopullista varmuutta, mutta jotenkin luovittiin siitäkin. Keinu tök-tök-tökki ekojen kertojen jälkeen. Myös keinulta kääntö muurille ja aidoille oli yllättävän hankala.

Tuli huonoja pätkiä, mutta tuli myös tosi hyviä, missä koira teki tosi kuuliaisesti ja nätisti. Alkupätkä saatiin toimimaan, kepit meni pääsääntöisesti hyvin, enkä niin hirveästi myöhästellyt ja sekoillut kun luulisi. Muistutti etäisesti agilityä, jopa.

Muutettiin rataa niin, että muurin kulmaa vaihdettiin ja pituus siirrettiin, muurin jälkeen tehtiin 12, 15, 16, muuri ja 19. Elli teki Mallan kanssa sitten 13 putkeen ja loppupätkän ilman keinua. Hauska oli katsella Mallaa toisen kanssa. Tein itse radan Nata-cardilla, ja hauskaa oli, ja erilainen ohjattava kun Malla, kun irtoaa niin hallitusti ja on paremmin kuulolla - toki myös lukee rataakin paremmin.

Noh, päivän saldona rakot molemmissa kantapäissä jaliskenkien ja rikkinäisten sukkien jäljiltä (mutta olipa kiva tehdä agia, kun kengät pitivät) ja väsynyt Möö-Möö. Kuusi tuntia touhua takana, niin sietää kyllä ollakin.

Meidät on haastettu

Rini-aussie oli haastanut Arvokkaat Karjakoirat vastaamaan. Mallan vastaukset punaisella, Miinan vihreällä.

Mottoni:
"Näkyy hännästäni."
"Vanha koira ei opi uusia temppuja."

Elämän tarkoitus:

"Valloittaa koko maailma"
"Valloittaa koko sänky."

Suosikkiharrastuslaji:
"Lintujen aktivoiminen. Toissayönä juoksutin erästä sorsapariskuntaa pitkin postin parkkipaikkaa ympäri ja ympäri ja ympäri ja ympäri ja..."
"Seuraaminen. Se on harrastuslaji. Ei muuta kun seuraan seuraan seuraan seuraan. TÄNNESENARUPALLO!"

Mikä ei nappaa:
"Äiti joka leikkii Cesar Millania, tupsu, paitsi että äiti nappaa tupsun pois :( "
"Kohtuuttomat rajoitukset; ei muka saa varastaa pennun ruokia pöydältä ja näykkiä Elliä tai näykkiä äitiä tai vinguttaa kissaa"

Hyvää seuraa:
"Urokset, suljettuna häkkiin. Rrrakastan vaikeastitavoiteltavia miehiä"
"Omani"

Huonoa seuraa:
"Ne Pahat, Jotka Kulkevat Lauta Allaan, Jossa On Pyörät, Josta Tulee Ääni, Jota Minä Voisin Vähän..."
"He, Jotka Eivät Kanna Nakkia Mukanaan"

Paras lukemani/kirjoittamani kirja:
"Se oli sellainen romaani, siinä oli puu, ja äiti vei sen kirjastoon ja sitten ne antoi sen minulle, kun oli niin hienosti tuunattu kansi. Mun OMA kirja."
"Näin Murtaudut Kääpiöhamstereiden Häkkiin 60 Päivässä"

Kenet haastan?
"Kaivinkoneen"
"Haistan? Ruokaa?"

Jälkeä ja vähän tokoa

Käytiin tänään sitten tekemässä koirille pitkästä aikaa jäljet, viime vuonna käytiin tekemässä yksi ainut jälki (joka epäonnistui Mallan osalta täysin, kun oli yäk-iik-muurahaisia jäljellä). Eikun. Viime syksynä perseiltiin yhtenä iltana pilkkopimeässä taskulamppujen kanssa, koirien leikkiessä hakumetsää. Se oli surullista katsottavaa. Ei puhuta siitä enää koskaan. Eli siis.

Suorat (tai noh, ajatellaan, että olisin humalassa, niin tulos olisi yhtä lähellä virallista "suoran" määritelmää), mittaa ei kauhiasti, joku 50 - 70 metriä (ja tämäkin mittaustulos on tosi virallinen, koska olen niin hyvä arvioimaan matkaa).

Miina innostui hulluna kun tajusi, mitä oltiin tekemässä. Sille oli vaikeampi maasto ja vähän pidempi jälki. Kai. Ihan loppumetreille eteni hyvin, nenä maassa ja suunta etiäpäin keskittyneesti, mutta sitten olin toteuttanut soveltaen ideaani suorasta ja jälkeenpäin siinä olikin tosi omituinen kulma keskellä pahinta ryteikköä. Nooh, hetken mummo asiaa pohti ja sitten se löysikin yrityksistäni huolimatta jäljen jälleen, ja saatiin tehtyä loppuun.

Mallan maaston olin valinnut lähinnä kahden seikan perusteella. 1) ei muurahaisia 2) ei lätäkköjä. Koska maasto oli helpompi muutenkin (että näin onko lätäkköjä tai muurahaisia), niin jälkikin muistutti jo etäisesti suoraa. Muutama neronleimauksen paikka jäljessä silti oli ("Ahaa, jos siis astun kaatuneen puun yli, niin koirahan tajuaa hypätä, tsuppiduu *KRUANTSH* Ahaa, se puskee siis mieluummin puun läpi. Taitava. Onneksi ei ollut paksummat oksat "), mutta joo. Malla ajoi hyvin, mitä nyt aluksi kuvitteli olevansa taakanvedon mm-kisoissa. Rauhoittui nopeasti, ja jäljesti keskittyneesti. Kahdessa kohtaa nosti nenän ja koetti ottaa ilmavainua, en sanonut mitään ja tajusi itsekin, että se ei olisi ollut toimiva idea.

Niinjoo, kun odoteltiin jäljen vanhentumista, niin tehtiin tokoakin. Miinan kaukkarit oli ihan UUUH-AAAH.  Ja Mallan metallinouto oli ihan BUU-HUU.

Laukaan tokotreenit

Jaa-a. Mulla oli jotenkin aika väärä vire tohon treenaamiseen. Unohdin pallon, nameja ei ollut kauheasti ja väsytti.

Tehtiin luoksepäästävyys. Meni ok.

Tehtiin liikkeestä seisomista, ja nyt sujui tosi hyvin, monta toistoa ja kaikki toimi kivasti. Yksi väärä liike tuli, kun ajattelin tehdä hitaasta vauhdista (wtf, I know), ja Miina istui, koska sitä istumista olen hitaasta vauhdista ruvennut rakentamaan. Noh, kiva tietää, että se toimi ja ei toiminut.

Sitten tehtiin luoksetulon pysähdystreeniä namilautasella. Koira lähetettiin namilautaselle, kutsuttiin, pysäytys, palkka. Niin ja mitäsmitäs. A) en tajunnut sanoa koiralle hyvä pysähtymisestä B) en tajunnut palkata koiraa oikeassa kohdassa joten C) ihmeellistä että toimi silti.

Noh, mitäs pienistä ja niin edelleen. Siirryttiin sitten maneesiin paikkamakuuta tekemään. Menin piiloon. Kuluu joku minuuttia, koira ryntää hallin ulkopuolelle ja jatkaa matkaa, mie katoin suuauki että mikä ihme sitä riivaa. Hallin sisälle oli kuulunut kuulemma ihan samanlainen tännekäsky, kun mitä itse käytän, ja koira oli sitten totellut. Noh, palautin Miinan riviin ja mietin, että nyt kyllä taisi viimeinenkin herne korvien välistä kuihtua, kun se makasi loppuajan pää kallellaan ja katse katossa. Birgitta kertoi, että siellä on puluilla pesä. Voi luoja. Pysyi sitten kuitenkin.

Sitten oli noudon vuoro. Mummo mussutteli hiekkaa ja haisteli. Heitin kapulan... ... ... koira mussuttaa hiekkaa. Ei mitään korvia/aivoja/ymmärrystä. Noh, kun vähän herättelin, niin toi. Sitten Birgitta härnäsi Miinaa kapulalla ja tehtiin nouto niin. Hyvin sujui. Pääasia oli, että pitää kapulaa tosi hyvin ja rauhassa.

Saatiin lahjaksi tunnarikapulat ja tunnarin opetukseen neuvot, ja läksyksi tunnarikapulan pidon opettelua.

Eli, summasummarum. Aivan onneton treeni noin onnistumisien kannalta, mutta kivaa oli.

Miinan kanssa tokoa sitten tänään

Kaunis ilma ja aurinko paistaa, niin pakko oli lähteä tekemään treeni takapihan hiekkaparkkikselle.

Seuraaminen oli hyvää, ei ihmeempiä piippaillut. Koira oli innokas ja hyvässä vireessä niin ajattelin ottaa katast... siis kaukokäskyjä. Vaihdoin istu-käskyn, palkkasin paikallapysymisestä ja ei toimi ei millään. Perskutarallaa. En katsonut koiraan, annoin tosi hennon käskyn ja eeei tapahdu mitään edistystä. Nousi kuitenkin ihan ok, pari kertaa josta vapautus pallopalkalle.

Noh, sitten ajattelin, että minä jaksa anella, vaan annoin ihan tomerat, nopeat ja terävät käskyt "sitta - maa - sitta". Ja jep, kahden kuukauden parhaat kaukkarit. Superpalkka.

Tehtiin luoksetuloa kun Aija oli soitellut Rinin luoksetulo-ongelmista, ajattelin sitten testata että millä mallilla liike on parin viikon tauon jälkeen. Ensin normiluoksetulo, kympin liike. Sitten yksi pysäytys, tosi hyvä, takapalkalle vapautus. Kolmas normiluoksetulo pysäytysluoksetulon käskyllä, kympin liike. Sitten normiluoksetulo, edelleen aivan nappi, ja sitten kokonaisena. Annoin luoksetulokäskyn vähän liian aikaisin pysähdyksen jälkeen, koira just käänsi katseensa pois, mutta tuli reippaasti, vähän jäi taakse istumaan mutta ei ongelmaa itse liikkeessä.

Heiteltiin palloa ja tehtiin noutoa. Eka aivan paska, koira lähtee kapula suussa hihhuloimaan lumikasaan. Varmaan oli jo jano ja kuuma kun ulkona paistoi aurinko. Heittelin kapulaa sitten varjon suuntaan ja kehuin aina tarttumisen jälkeen mun suuntaan kääntymisestä. Hyvin sujui, ja heti parani koiran itseluottamus, ja liike oli heti ehjempi. Ainut, että pitäisi se sivullekäsky hiljalleen kyetä häivyttämään pois. Nooh, ehtiihän tässä (NOT), kuukausi kokeeseen.

Tehtiin vielä versioituna eilistä idari-systeemiä niin että maahanmenon (joka tökki) ja seisomisen jälkeen jätin koiran istumaan ja tein luoksetulon. Seisominen on hyvä, maahanmenoa ei olisi halunnut tehdä. Olen päästänyt sen vähän liian vähällä kun kelit on olleet huonot. Kokeilee sitä nyt sitten hyvälläkin säällä.

Lopuksi tein täysmittaisen piilopaikkamakuun. Tosi varma ja rauhallinen, vaikka viereisellä parkkiksella möykättiin. Kävi mummo jopa päiväunillekin vähän ennen kuin kolme minuuttia tuli täyteen. Noh, saipahan ainakin palkata rauhoittumisesta.

Ollaan nyt sitten Laukaan toko-sm joukkueeseen menossa kun karjisjoukkuetta. Lahden näyttely jää väliin karvattomalta mummolta.

Mallan kanssa tokoilemassa Postin takana

Lähdettiin tekemään Hannan ja Minjan kanssa treeni ja ajattelin vaihteeksi ottaa Mallan mukaan.

Ensin tehtiin pari ruutua, olen vissiin liian nopeasti suurentanut ruutua, koska käy kaikki merkit läpi ennen kuin menee niiden sisään, haistelee sitä paitsi mun jäljet mennessään.

Tehtiin ensimmäisen kerran ihan kokonainen ruutu (tosin palkkasin kävellessäni ruudusta ohi), tosin oli niin ahtaassa ruudusta niin käännyin sitten vasemmalle oikean sijasta. Möö-möö tuli hyvin sivulle.

Tehtiin noutoa, joka ei sitten meinannut ottaa tulta alleen. Malla haisteli koko ajan jotakin, treenireppua, jälkiä, paikkaa jossa Minja makasi.. sitten kun liike lähti sujumaan, niin teki ihan ok.

Tehtiin myös metallinoutoa, ja isot laipat selvästi häiritsi, pienellä rohkaisulla tuo metallikapulaa aivan yhtä hyvin kun normaalia noutokapulaa. Jee. Ja tämä nyt oli vasta meidän toinen metallinoutotreeni. Tehtiin myös nouto Minjan puukapulalla, koska Mallalla oli viime kesänä selvästi hirveän suuri kynnys ottaa vieraan kapula. Eka oli tosi varovainen, loput meni samalla tavalla kuin omalla kapulalla.

Tehtiin seuraamista uudella käskyllä. Ja joo, seuraa se, jotenkuten. Nyt on vihdoin kontakti, ja paikka kärsii. Mutta hiljalleen kontaktissa alkaa olla sellaista vahvuutta, että liike alkaa olla ok.

Jääviä tehtiin häiriöharjoituksena, jossa kuljettiin peräkkäin toisen koirakon kanssa, käskettiin koira tiettyyn asentoon, kierrettiin edelläoleva koira, ja myös takana oleva (tosin kun meitä oli vaan kaksi, niin toinen koirista oli mielikuvituskoira) ja palattiin, otettiin koira matkaan ja seuraavan merkin kohdalla toinen  asento. Idariharjoitus, siis.

Mallalla ihan hyvä makaaminen paikallaan, mutta tajusinpa että ei olla kyllä ikinä harjoiteltu paikallaseisomista, pelkkää seiso-käskyä. Noh, kesti ihan ok Hannan kiertämisen, mutta ei minun. Joten tehtiin sitten sitäkin. Toistettiin edellinen harjoitus toisessa järjestyksessä.

Tehtiin hyppyä, missä näkyi sitten pitkä treeni, yhtään ei ollut intoa hypätä eikä tehdä, eikä olla. Joten pari paskaa hyppyä ja loppupalkkana sitten narupallon heittelyä hiekkakasoille.

Kävi pieni haverikin, kun juoksin hakemaan ruutumerkkejä. "Lehmä on pysäytettävä!" ajatteli Malla ja juoksi päin, ja kyllähän sen tietää kummalla meistä on "kovassa" vauhdissa paremmat tsäännssit jos törmäys tulee. Malla sitten lensi, ja ilmeisesti jotenkin iski hännäntyvensä (varmaan johonkin isompaan kiveen), ja roikotti häntäänsä hetken. Kun lähdettiin sitten kävelemään, niin johan häntä pysyi pystyssä.

Niinjoo, katsoi Hanna Mallan hampaatkin, ja hyvin antaa ronkkia, nyt kun malttaisi olla istumatta.
Tehtiin kauppojen edessä vielä paikkamakuuharjoitus kun Minjan juoksuja ulvova cavalier jäi muutaman metrin päähän omistajansa kanssa seisoskelemaan.

Kuvaussessio

Innostuin ottamaan tytöistä oikein wannabe-studiokuvia.

Malla luonnetestissä 6.4

Tuomareina Jorma Kerkkä ja Wilhelmiina Virolainen

Toimintakyky +2 hyvä
Terävyys +3 kohtuullinen ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +3 kohtuullinen, hillitty
Taistelutahto +2 kohtuullinen
Temperamentti + 3 vilkas
Hermorakenne +1 hieman rauhaton
Kovuus +3 kohtuullisen kova
Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukausvarma

Hyväksytty +205 p

Malla oli testin ajan oma reipas ja iloinen itsensä. "Puuha-puolituntinen" oli neidille tosiaan täynnä touhua, ja Mallan touhurepertuaariin kuului mm. kelkan olennon pussaaminen, tuomareiden sanojen mukaan viikonlopun nopein pimeä huone, kuin myös seinäkiipeily.

Ilahduttavinta minusta testissä oli se, miten Malla hyökkäystilanteissa olisi halunnut välttää konfliktin ihmisen kanssa, varoitti, harkitsi, sitten vasta toimi - ja toimikin varsin periksiantamattomasti, mutta kuitenkin oli heti uhan loputtua parasta kaveria tuomareiden kanssa.

Osiosta toiseen tepasteltiin häntä pystyssä ja mallamaisen reippaasti. Seinä oli selvästi Mallalle vaikein osio, se ei ole koskaan jäänyt yksin mihinkään vaan pikareissuilla kaupaneteenkin vain Miinan seurassa. Joten kun hyökkäys tuli, ensin Malla haukkui pari kertaa kysyvästi, yritti päästä oikealle, vasemmalle ja sitten kiipesi ladon seinää. Sitten vasta puolusti itseään.

Pimeää huonetta olin itse jännittänyt kaiken pelottelun jälkeen, mutta turhaan, Malla kipitti reippaasti kolinoista välittämättä heti ilman apuja luokse, ja kun minua huudeltiin hakemaan hihnaa, Malla kiipeili reippaasti pitkin huonetta ja tutki paikkoja. Reipas likka.

Mutta sellainenhan koira tuo arjessa on, rohkea, avoin, nopea ja sitten jos näkee tarpeelliseksi, aivan tosissaan pitämässä puoliaan vailla mitään nöyryyttä. Se on kuitenkin myös äärettömän ystävällinen ja luottavainen, vilkas ja reipas karjakoirantytär.

Laukaan tokotreenit

Miinan kanssa ei olla ohjatuissa tottelevaisuustreeneissä käyty ikuisuuksiin, joten nyt kun kyyti saatiin, niin ilmoittauduttiin sitten Laukaan tokoavokkaiden ryhmään.

Tehtiin paikkamakuuharjoituksia. Ensin kierrettiin koirien ympärillä Birgitan ohjeiden mukaan. Miina pysyi hyvin jopa takana seisomisen ajan. Sitten tehtiin kaksi pidempää paikkamakuuta. Ensimmäinen sujui Miinan osalta hyvin - muuten maneesin ohi kävellyt koirakko aiheutti kaaoksen, ja useampi koira lähti juoksentelemaan pitkin kenttää. Kiva nähdä, että Miina kesti senkin. Toinen paikkamakuu sujui hyvin ja muidenkin osalta ilman kommelluksia.

Hanna ohjasi meille seuraamisen ulkona. Muuten ihan ok suoritus, mutta edistää juoksuosuudessa ja vähän taas oli mummolla liikaa höyryä.

Vaihdettiin maneesiin tekemään seuraamista, Miina ehti odotellessa tonkia maneesin pohjaa, ja liikkeellelähdön jälkeinen pysähtyminen ei onnistunut valtaisan aivastuksen takia. Muuten ihan iloinen seuraamispätkä, minä itse en osannut tehdä täyskäännöksiä.

Sitten tehtiin vielä liikkeestä seisominen, Miina ei pysähtynyt ekalla käskyllä ja väisti sivulletuloa, joten palkkasin edestä ja otin uudelleen, tällä kertaa paljon parempi suoritus. Seuraavan kerran treenit on kahden viikon päästä.

Mallan kanssa päästiin Muurameen jatkokurssille.